"Risti-retkien aikoina, luullakseni, uskottomia vastaan."
"Entä jälestäpäin?"
Minä en tietänyt varmaan, mutta katsellen Bernsteinien hävinnyttä linnaa ja läheistä kukkulaa, varoin minä, että se oli naapureita vastaan.
Ja niin näytti monen ristikysymyksen perästä Gersdorfin perheen etevyys supistuvan siihen, että he olivat olleet Gersdorfeja ja eläneet Gersdorfissa monta sataa vuotta.
Nyt tahtoi Fritz tietää, millä lailla hänen serkkunsa, nykyisen sukupolven Gersdorfit, aikoivat kunnostaa itseänsä. Tähänkin kysymykseen minun oli vaikea vastata, niinkuin, tietääkseni, usein on Chriemhildin laita. Heidän ei käy millään lailla kauppamiehiksi rupeaminen; ja kun nyt evankelisessa kirkossa nuot suuret luostarit ovat lakkautetut ja muutamat hippakunnat muutetaan maallisiksi, lienee se tuskin Gersdorfien arvon mukaista, että he yrittäisivät papiksi. Vanhin saa linnan. Yksi heistä harjoittaa kenties lakitiedettä. Muille ei näytä mikään muu olevan tarjona, kuin tuo laiska, orjamainen paagin ja sotaseuralaisen virka jossakin suurempien aatelisten linnassa.
Jos entisyys on ritarien perintö, näyttää minusta paljon todenmukaisemmalta, että tulevaisuus on toiveliaitten porvarinperheitten hallussa. Minun täytyy olla kiitollinen siitä kohtalosta, joka avaa meidän pojillemme kunniallisia vaikutus-aloja keisarikunnan suurissa kaupungeissa. Ei pikku aateliston elämässä näy olevan mitään edistymisen sijaa. Sillä välin kuin kaupunkien ylhäiset perheet purjehtivat eteenpäin ajan leveällä virralla, kehoittaen taidetta, suosien tiedettä, ja itse ottaen osaa kaikkiin ajan aatteisin ja muutoksiin, yhtyvät nämät ritarinperheet maalla itsekseen kolkoissa linnoissaan, halliten muutamia talonpoikia ja kahletettuina ahtaasen paikkakunnalliseen samalla kuin aikakauden mahtava virta rientää heidän ohitsensa.
Gottfried sanoo, että ahdasrajaiset ja väärin käytetyt etu-oikeudet aina päättyvät niitten häviöllä, jotka sokeasti pitävät kiinni niistä. Se umpinaisuus, joka alkaa muitten ulos sulkemalla, loppuu tavallisesti umpinaisten sisään sulkemalla. Komea linna käy kapeaksi vankihuoneeksi.
Kaikki nämät ajatukset johtuivat mieleeni, kun jätin kaisloilla peitetyn lattian ja sen etuhuoneen, jossa rouva Hermentrud oli vastaan-ottanut minut ja minun poikani ylpeällä alhaisuudella. Siellä ollessani kuulin hänen salaisesti arvelevan Chriemhildille, kuinka erilaatuiset serkut olivat; "se oli oikein kummallista, kuinka Gersdorfien lapset kokonaan erisivät Cottien lapsista!"
Mutta tuskin olin astunut Evan halpaan kotiin, kuin huomasin, että loukattu ylpeyteni oli se katkera juuri, josta minun syvät yhteiskunnalliset mietteeni lähtivät. Minä olin alentanut Schönberg-Gersdorfin entisyyttä sillä, että olin ajatellut Cotta-Reichenbachin tulevaisuutta. Niin Fritzin ja Evan halpa koti on jalompi, kuin Chriemhildin, ja rikkaampi, kuin meidän; rikkaampi ja jalompi juuri samassa määrässä, kuin se on nöyrempi ja kristillisempi!
Ja minä opin läksyni tällä tavalla.