Rouva Luther kertoi minulle, että hänellä oli monta murheellista hetkeä Tohtorin terveyden vuoksi. Työt ja huolet rasittavat häntä usein kauheasti; eikä hän ole koskaan oikein tointunut entisistä näännyttävistä paastoamisistaan ja taisteloistaan.
Hän ei ole herkullinen pöydässä. Hänen mieliruokansa on silli ja hernerokka. Hänen elantonsa on hyvin kohtuullinen, ja kun hän on kiintynyt johonkin erityiseen työhön, unhottaisi hän ateriansa taikka olisi kokonaan ilman niitä, jollei hänen rouvansa muistuttaisi häntä. Kun hän kirjoitti Selitystänsä Kahdennestakolmatta Psalmista, sulki hän itsensä huoneesensa kolmeksi päiväksi eikä hänellä ollut muuta syötävää kuin leipää ja suolaa; siksi kuin viimein rouvan täytyi tuottaa seppä murtamaan auki ovea, jolloin he tapasivat hänet mietintöihin vaipuneena.
Ja vaikka hänellä on tämmöiset syvät ajatukset ja yhtä laveat huolet, kuin kuninkaalla taikka arkkipiispalla, ottaa hän osaa lastensa leikkeihin, niinkuin hän itse olisi lapsi; eikä hän koskaan unhota, jos hän matkoillansa joutuu markkinoille, tuoda kotiin tuliaisia pienokaisillensa. Hän näytti minulle yhden kirjeen, jonka hän oli juuri saanut Tohtorilta Coburgista hänen pikku pojallensa Hannukselle. Hän antoi minun kopioita sen. Se kuuluu näin:
"Armoa ja rauhaa Kristuksessa sydämestäni rakkaalle pikku pojalleni."
"Minä kuulen ilolla, että sinä luet ahkerasti ja rukoilet hartaasti. Tee niin, pikku poikani, ja pyri eteenpäin. Kun tulen kotiin, tuon sinulle kauniin markkinalahjan. Minä tiedän hauskan puutarhan, jossa paljon lapsia kävelee. He ovat puetut vähäisiin kultaisiin takkeihin ja poimivat ihania omenoita, pääryniä, kirsikkoja ja pluumuja puitten alla. He tanssivat ja ovat iloisia, ja heillä on myöskin kauniit, pikkuiset hevoset kultaisilla suitsilla ja hopeisilla satuloilla. Silloin minä kysyin siltä mieheltä, joka hallitsee puutarhaa, kenen lapsia nämät olivat. Hän vastasi: 'ne ovat semmoisia lapsia, jotka mielellään rukoilevat, oppivat läksynsä ja ovat kiltit.' Sitten minä sanoin: 'ystäväni, minulla on myöskin vähäinen poika; hänen nimensä on Hannus Luther. Eikö hänkin pääsisi puutarhaan, että hän saisi syödä tuommoisia omenoita ja pääryniä ja ratsastaa kauniilla, vähäisillä hevosilla, ja leikitellä näitten lasten kanssa?' Siihen mies vastasi: 'jos hän mielellään rukoilee, oppii läksynsä ja on kiltti, kyllä hänkin pääsee puutarhaan — ja samalla tapaa lippus ja Jost (Melancthonin ja Justus Jonaksen pienet pojat); ja kun he kaikki tulevat yhteen, annetaan heille myöskin huiluja, rumpuja, luuttuja ja kaikenlaisia soittokaluja; ja he saavat tanssia ja ampua pikkuisilla joutsilla ja nuolilla.'
"Ja hän näytti minulle puutarhassa ihanan nurmen, joka oli varustettu tanssia varten. Siellä oli paljon huiluja puhtaasta kullasta, rumpuja ja hopeisia joutsia ja nuolia. Mutta oli vielä varhainen aamupäivä, etteivät lapset vielä olleet suurustaneet. Sentähden minä en voinut odottaa, siksi kuin tanssi alkoi, vaan sanoin miehelle: 'voi, hyvä herra, minä menen kohta pois ja kirjoitan kaikki nämät pikku pojalleni Hannukselle, että hänkin rukoilee hartaasti, oppii läksynsä ja on kiltti, jotta hänkin pääsee tähän puutarhaan. Mutta hänellä on rakas täti Leena; hänen täytyy saada ottaa tämä mukaansa.' Nyt sanoi mies: 'olkoon niin; mene ja kirjoita hänelle sillä tapaa.'
"Opi sentähden, kallis pikku poikani Hannus, läksysi, ja rukoile iloisella sydämellä; ja kerro tämä kaikki myöskin Lippukselle ja Justukselle, että hekin oppivat läksynsä ja rukoilevat. Niin te kaikki yhdessä pääsette tuohon puutarhaan. Täten minä jätän sinut Jumalan kaikkivaltiaan haltuun; ja tervehdi täti Leenaa ja suutele häntä minun puolestani. — Sinun rakas isäsi
Martin Luther."
Muutamat, jotka ovat nähneet tämän kirjeen, arvelevat, että se on liian pilapuheinen niin vakaville aineille. Mutta taivas ei ole mikään kolkko ja juhlallinen, vaan aivan valoisa ja iloinen paikka; ja T:ri Luther kertoo vaan lapselle omalla lapsellisella kielellänsä, mikä autuas paikka se on. Eikö myöskin Jumala, taivaallinen Isämme, tee meidän samoin?
Minä olisin mielellään nähnyt, kuinka T:ri Luther kääntyi pois totisista kirjeistänsä ruhtinaille ja tohtoreille suuren Augsburgin Tunnustuksen johdosta, jota he paraikaa laittavat, kirjoittaaksensa näitä armaita sanoja pikku Hannuksellensa. Ei mikään kumma, että "Catharine Lutherin", Tohtorinna Luther, "mea dominus Ketha," "herrani Käthe", niinkuin hän nimittää häntä, on onnellinen vaimo. Se on onni Saksalle, että Katekismus, josta lapsemme oppivat ensimäiset jumalallisen totuuden alkeet, lähtee Lutherin isällisestä sydämestä, eikä sitä panna kokoon valtiopäivillä taikka yleisessä kokouksessa.