Toisenkin kirjeen olen minä kopioinnut, koska lapseni olivat niin mieltyneet siihen. T:ri Luther on aina suuresti ihastellut linnun laulua. Se kirje, jonka olen kopioinnut, oli kirjoitettu Huhtikuun 28 päivänä hänen ystävillensä, jotka usein kokoontuvat hänen pöytänsä ympärillä.

"Armoa ja rauhaa Kristuksessa, rakkaat herrat ja ystävät! Minä olen saanut kaikki teidän kirjeenne ja ymmärrän, kuinka asiat käyvät teillä. Että tekin puoleltanne ymmärtäisitte, kuinka asiat käyvät täällä, tahdon saattaa teidän tietoihinne, että me, minä, mestari Beit ja Cyriacus, emme lähde Augsburgin valtiopäiville. Meillä on kuitenkin omat, vaikka toisenlaiset valtiopäivät täällä."

"Juuri akkunaimme alla on vähäinen metsä elikkä lehto, johon naakat ja varikset ovat kutsuneet kokoon valtiopäivänsä, ja siellä on semmoista ratsastusta edestakaisin, semmoista lakkaamatonta hälinää yöt päivät, kuin kaikki olisivat iloiset ja vallattomat juomisesta. Nuoret ja vanhat jaarittelevat yhdessä, että minua kummastuttaa, kuinka he eivät hengästy. Minun tekisi hyvin mieli tietää, onko teillä yhtään tämmöisiä aatelisia ja kavaljereja; minusta tuntuu, kuin he olisivat kokoontuneet tänne joka paikasta mailmassa."

"Minä en ole vielä nähnyt heidän keisariansa; mutta heidän ylhäisensä keikaroivat ja koreilevat edessämme, tosin ei kalliissa vaatteissa, vaan kaikki yksinkertaisesti puettuina samaan asuun, kaikki yhtä kaikki yhtä harmaa-silmäisinä ja kaikki laulaen samaa laulua, se vaan, että on mitä hupaisin eroitus nuorilla ja vanhoilla, suurilla ja pienillä. He eivät huoli mistään isosta palatsista taikka salista kokouspaikaksi, sillä heidän salinsa laki on ihana, korkea taivas, heidän lattiansa on keto täynnänsä kauniita, viheriöitä oksia, ja heidän seinänsä ulottuvat yhtä kauas, kuin mailman ääret. He eivät myöskään tarvitse hevosia eikä haarniskoita; heillä on höyheniset rattaat, joilla he välttävät loukkauksia ja vaaroja. He ovat epäilemättä suuria ja mahtavia herroja, mutta mitä he keskustelevat, sitä minä en vielä tiedä."

"Kuitenkin, sen verran kuin minä tulkin avulla ymmärrän, tuumivat he suurta, äkillistä päällekarkausta ja sotaretkeä vehnää, ohraa, kauraa ja kaikenlaista viljaa vastaan, ja moni ritari on voittava kannuksensa tässä sodassa ja moni sankarityö toimitetaan."

"Näin me istumme täällä valtiopäivillämme ja kuulemme ja kuuntelemme suurella mielihyvällä sekä opimme, kuinka ruhtinaat ja herrat ynnä kaikki muut keisarikunnan säädyt laulavat ja menostelevat aika iloisesti. Mutta erittäin meitä huvittaa nähdä, kuinka he isoisten tavalla teivastelevat, hiovat nokkiansa ja kiillottavat asepukujansa, saavuttaaksensa kunniaa ja voittoa vehnästä ja kaurasta. Me toivotamme heille terveyttä ja menestystä — ja suomme, että he kaikki yhtä haavaa lentäisivät itsensä puhki johonkin pensas-aitaan!"

"Sillä minun mielestäni he eivät ole paremmat, kuin sofistit ja paavilaiset saarnoinensa ja kirjoituksinensa, ja minä soisin, että nämätkin olisivat edessämme kokouksessamme, että saisin kuulla heidän hupaisia ääniänsä ja saarnojansa, ja nähdä, kuinka he yhteiseksi hyödyksi nielaisevat kaikki, mitä maan päällä löytyy, ja jälestäpäin lörpöttelevät tiesi kuinka kauan!"

"Tänään olemme kuulleet ensimäisen satakielen; sillä he eivät ottaneet
Huhtikuuhun luottaaksensa. Meillä on ollut hyvät säät täällä, ei mitään
sadetta, paitsi eilen vähäisen. Teidän luonanne lienee ehkä toisin.
Täten minä jätän teidät Jumalan haltuun. Menetelkäät hyvin. Annettu
Jyvä-turkkien valtiopäivillä, Huhtikuun 28 päivänä anno 1530.
Martinus Luther."

Vaikka hän näyttää levolliselta ja joutilaalta, nojaa nyt, sanoo
Gottfried, koko Saksa vielä kerran tämän uskollisen sydämen voimaan.

Romalaiset diplomatit ovat monta kertaa olleet vähällä taivuttaa Melancthonia peräytymään kaikista rauhan tähden; ja ilman niitä jyrkkiä ja uskollisia sanoja, jotka lähtevät "erämaasta", joksi Luther sanoo Coburgin linnaa, luulee Gottfried, että kaikki olisi käynyt huonosti. T:ri Lutherin on täytynyt usein kirjoittaa vakavasti ja murheellisesti "Filip Pelkurille" ja pyytää, ettei hän ainakaan heittäisi vanhurskauttamisen oppia uskon kautta ja antaisi piispojen ratkaista kaikkia!