"Taivaallinen Isä, Sinä olet viisas! Minä en epäile enää. Istuta minut, mihin vaan tahdot, puutarhaasi, ja anna minun kasvaa mieltäsi myöten! Sinä et koskaan salli minun hairaantua korkeimmasta tarkoituksestasi."
T:ri Luther on myöskin sekä keskusteluissaan että saarnoissaan sanonut monta asiaa, jotka tuontuostakin ovat paljon auttaneet minua.
"Ohra", hän sanoi, "saa kärsiä paljon ihmisiltä. Ensiksi se kylvetään maahan, että se mätänee. Kun se sitten on kasvanut ja kypsynyt, se leikataan. Sitten se rouhennetaan, puserretaan, kuohutetaan ja laitetaan olueksi."
"Juuri samanlainen martyri on pellava. Kun se on valmistunut, se nyhdetään, lioitetaan, loukutetaan, kuivataan, rohditaan, kehrätään ja kudotaan palttinaksi, joka taas paloitellaan ja leikataan. Jälestäpäin plaastaroitaan sillä paiseita ja tukotetaan haavoja. Sitten se muuttuu rievuiksi, pannaan tamppiin paperimyllyyn ja raasitaan pieniksi palasiksi. Siitä laitetaan paperia kirjoittamista ja painamista varten."
"Nämät esineet ja moni muu heidän kaltaisensa, jotka ovat suureksi hyödyksi meille, saavat näin kärsiä. Niin saavat myöskin hyvät, jumaliset kristityt kärsiä paljon jumalattomain ja pahojen tähden. Mutta tällä tapaa ohra, viinirypäleet ja vilja jalostutetaan, ihmisessä muuttuen lihaksi, ja kristityn ihmisen ruumiissa astuen taivaalliseen valtakuntaan."
Usein hän puhuu "kalliista, pyhästä rististä, josta osa on annettu jokaiselle kristitylle."
"Kaikkien pyhien", sanoi hän kerta, kun yhden hänen ystävänsä lapsi makasi sairaana, "täytyy juoda katkerasta maljasta. Välttikö edes Maria, Herramme kallis äiti, sitä? Kaikkien, jotka ovat rakkaat Hänelle, täytyy kärsiä. Kristityt voittavat, kun kärsivät; ainoastaan kun he kapinoitsevat ja vastustavat, he voitetaan ja häviävät taistelossa."
T:ri Luther tietää todella, mitä koetukset ja kiusaukset ovat. Monta katkeraa maljaa on hän saanut juoda, joka katsoo kristittyjen syntejä, itsekkäisyyttä ja eripuraisuutta omaksi surukseen ja häpeäkseen. Sentähden hän epäilemättä ymmärtääkin niin hyvin, kuinka tulee tukea ja lohduttaa. Niitten, jotka ovat aiotut kirkon luiksi ja suoniksi, täytyy odottaa kovimpia iskuja.
Minä muistan hyvin, mitä hän sanoi lokakuun 8 päivänä 1529, ennenkuin hän lähti Coburgiin, jolloin hän ja hänen vaimonsa sairastivat kuumetta, ja häntä vaivasi myöskin lannetauti ja moni muu vamma:
"Jumala on koettanut minua kovasti. Minä olen ollut kärsimätön; mutta Jumala tietää paremmin, kuin minä, miksi hyödyksi tämä on. Meidän Herramme Jumala on niinkuin kirjanpainaja, joka latoo kirjaimet takaperin, jottemme täällä kykene niitä lukemaan. Kun me olemme painetut tuolla ylhäällä, tulevassa elämässä, osaamme lukea kaikki selvästi ja oikeinpäin. Tällä välin meidän tulee olla kärsivälliset."