"Hän on hyvin kallis minulle; mutta, armollinen Jumala, jos siis tahdot ottaa hänet pois täältä, olen minä tyytyväinen siinä tiedossa, että hän on oleva Sinun kanssasi."
Ja kun Magdalena makasi vuoteessansa, sanoi hän hänelle:
"Pikku Magdalenani, tyttöseni, sinä tahtoisit jäädä isäsi luo; ja sinä olet myöskin tyytyväinen menemään Isäsi luo tuonne ylös?"
Hän vastasi: "niin, kallis isä; niinkuin Jumala tahtoo."
Silloin isä sanoi:
"Sinä lemmittyni! Henki on altis, mutta liha on heikko."
Sitten hän kääntyi pois ja sanoi:
"Hän on hyvin kallis minulle. Jos jo liha on näin voimallinen, mimmoinen henki lieneekään?"
Ja muun muassa hän sanoi:
"Tuhanteen vuoteen Jumala ei ole antanut kenellekään piispalle niin suuria lahjoja, kuin Hän on antanut minulle; ja meidän tulisi riemuita Hänen lahjoistaan. Minä olen suuttunut itseeni, etten voi riemuita sydämessäni Magdalenastani enkä lausua kiitoksia; vaikka minä silloin tällöin osaan laulaa vähäisen laulun Jumalallemme ja kiittää Häntä vähän kaikista näistä. Mutta rohkaiskaamme mieltämme; joko elämme taikka kuolemme, olemme Herran. 'Sive vivimus, sive morimur, Domini sumus.' Tämä on totta, olipa että ajattelemme 'Domini' nominatioiksi taikka genitiviksi: me olemme Herran, ja Hänessä me olemme kuoleman ja elämän herrat."