"Minä annoin tämän tyttären hyvin mielellään Jumalallemme. Lihan jälkeen olisin minä tosin tahtonut pitää häntä kauemmin luonani; mutta koska Hän on ottanut hänet täältä, kiitän minä Häntä."
Yötä ennen, kuin Magdalena Luther kuoli, oli hänen äidillänsä uni, jossa hän näki kahden miehen, jotka olivat puetut valkoisiin vaatteisin, ihanat ja nuoret, tulevan saattamaan hänen tytärtänsä pois hänen sulhonsa luo. Kun seuraavana aamuna Filip Melancthon tuli luostariin ja kysyi hänen tyttärensä laitaa, kertoi hän hänelle unensa.
Mutta Tohtori säikähtyi siitä ja sanoi muille:
"Nämät nuoret miehet ovat kalliit enkelit, jotka tulevat johdattamaan tätä neitsyttä taivaan valtakuntaan oikean sulhon luo."
Ja seuraavana päivänä hän kuoli.
Joku aika hänen kuolemansa jälkeen lausui T:ri Martin Luther:
"Jos tyttäreni Magdalena voisi virvota henkiin ja tuoda muassaan minulle Turkin valtakunnan, en minä tahtoisi vastaan-ottaa sitä. Voi, hänestä on pidetty hyvin huolta: 'beati mortui, qui in Domino moriuntur' (Autuaat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat). Niillä, jotka näin kuolevat, on varmaan ijankaikkinen elämä. Minä soisin, että minä ja lapseni ja te kaikki voisitte näin erota täältä; silla pahat päivät ovat tulossa. Minä en näe mitään apua eikä neuvoa enää maan päällä ennen tuomiopäivää. Minä toivon, jos Jumala niin tahtoo, ettei se kauan viivy; ahneus ja koronkiskonta lisääntyvät."
Ja usein hän illallista syödessään kertoi: "et multiplicata sunt mala in terris" (Pahat maan päällä ovat monin kerroin karttuneet).
Hän sepitti itse seuraavan hautakirjoituksen, ja asetti sen
Magdalenansa haudalle:
"Dormio cum sanctis hic Magdalena Lutheri Filia, et hoc strato tecta quiesco meo. Filia mortis eram, peccati semine nata, Sanguine sed vivo, Christe, redempta tuo."