Yhdestä asiasta olen minä kuitenkin varma, sanottakoon mitä hyvänänsä; ja se on, että se on meidän suurimpia armolahjojamme, että Atlantimme joutui naimisiin Schweitziläisen kanssa, jotta hänen kauttansa meillä on yhdistysside veljiemme, niitten evankelisten kristittyjen kanssa, jotka tunnustavat Zwingli'n oppia. Minä olen aina kiitollinen niistä kuukausista, joita hänen isänsä ja minä vietimme heidän kattonsa alla. Jos T:ri Luther vaan tietäisi, kuinka he kunnioittavat häntä hänen jalosta työstään ja kuinka yksimieliset he ovat meidän ja hänen kanssaan uskossa Kristukseen ja kristilliseen rakkauteen!
Minua hämmennytti hiukan yhteen aikaan, kuinka se oli mahdollista, että semmoiset hyvät miehet voivat riitaantua, siksi kuin Thekla muistutti minua, että perkele käy ympäri, syyttäin Jumalaa meidän edessämme ja meitä toinen toisemme edessä.
Toiselta puolen ovat muutamat Zwinglianit suuttuneet Lutheriin hänen "sovinnostaan Roman kanssa" ja hänen "epäraamatullisista opeistaan", niinkuin muutamat heistä nimittävät hänen oppiansa sakramenteista.
Näistä asioista minun pääni ei pysty keskustelemaan. Minusta on aina paljon luonnollisempi etsiä sovinnon kuin eripuraisuuden kohtia, ja minusta näyttää siltä, kuin syvällä kaikkien eripuraisuuksien alla hyvät ihmiset usein tarkoittaisivat samaa. T:ri Luther pitää lukua pyhästä kasteesta vastahakaan kaikkia luostari-lupauksia ja puollustaa kasteen ja sen kristillisen tunnustuksen yhteistä kunniaa, jossa kaikki kristityt ovat osalliset, kaikkien pappis- ja munkkikuntien yksin-omaisia vaatimuksia vastaan. Ja mitä Herran Ehtoolliseen tulee, näyttää hän minusta yksinkertaisesti väittävän, että siunaus varmaan lähtee sakramenteistä ja Vapahtajamme todellisesti on läsnä niissä, kun hän pitää kiinni sanoista: "tämä on minun ruumiini." Kaste on hänen silmissään kaikkien kristittyin vihki ja pappius, jota on puollustettava kaikkia eri veljeskuntien ahtaita etu-oikeuksia vastaan; Herran Ehtoollinen on Kristuksen varma läsnä-olo, jota on puollustettava kaikkia epäiliöitä vastaan.
Schweitziläisten silmissä toiselta puolen vastakohta on uskon ja muodon, puustavin ja hengen välillä. Niin ainakin mieheni ajattelee.
Minä soisin, että T:ri Luther viettäisi muutamia kuukausia Atlantimme ja hänen Konradinsa luona. Minä olen aina kiitollinen siitä, että me vietimme.
Viime aikoina ovat T:ri Lutherin saarnat usein olleet moittivaiset ja täynnä varoituksia. Tämä eripuraisuus evankelisten kristittyjen välillä pahoittaa häntä paljon. Kuitenkin pitää hän itse lujalla tahdollansa heitä erinänsä, niinkuin hän pidättäisi lapsiansa myrkystä, laskien ankaria ja katkeria sanoja Zwinglianeista, joka välisti murhetuttaa minua kovasti, koska minä tunnen Konrad Winkelriedin seurakunnan ja Atlantin kodin.
No niin, yksi asia on varma: jos T:ri Luther olisi ollut niinkuin minä, ei meillä olisi mitään uskonpuhdistusta ollut. Ja T:ri Luther ja uskonpuhdistus ovat tuottaneet rauhan sydämeeni ja ilon elämääni, joitten tähden olisin valmis kestämään mitä myrskyjä hyvänsä. Vaan kun täytyy jättää rakkaat omaisensa jälkeensä myrskyihin, se on toista!
Mutta kallis taivaallinen Isämme ei ole suinkaan kutsunut meitä jättämään heitä vielä. Kun Hän kutsuu meidät, antaa Hän meille voimaa siihen. Silloin me näemme kaikki asiat aivan selvästi, sillä me näemme Vapahtajamme aivan selvästi, niinkuin Hän on, tunnemme Hänen rakkautensa ja rakastamme Häntä aivan täydellisesti. Mimmoinen se tila on, sitä emme vielä tiedä!
Mutta minä olen kokonaan vakuutettu, että, kun todella näemme pyhän Isämme kasvoista kasvoihin ja näemme kaikki asiat Hänen valossaan, me kaikki hämmästymme suurin ja huomaamme, että meillä on jotakin unhotettavaa, niinkuin myöskin äärettömän paljon opittavaa; ei ainoastaan Polluxilla ja Zwinglianeilla ja minulla, vaan yksin T:ri Filip Melancthonillakin ja T:ri Lutherilla ja kaikilla.