"Sydämellisesti rakastetulle puolisolleni Katarina Lutherin'alle, Zulsdorf'in Tohtorinnalle, Säumarktin omistajalle ja mikä virka hänellä muutoin lienee, armoa ja rauhaa Kristuksessa; ja vanha, köyhä (ja, niinkuin minä tiedän, voimaton) rakkauteni sinulle!"
"Kallis Käthe — minä kävin kovin heikoksi matkalla likellä Eislebeniä syntieni vuoksi; vaikka, jos sinä olisit ollut siellä, olisit sanonut, että se oli Juutalaisten syntien vuoksi. Sillä lähellä Eislebeniä kuljimme kylän kantta, jossa asuu paljon Juutalaisia; ja se on totta, että kun ajoimme sen halki, puhalsi kylmä tuuli barettini (tohtorin-hatun) ja pääni läpi, niinkuin se olisi tahtonut muuttaa aivoni jääksi."
"Sinun poikasi lähtivät Mansfeldista eilen, koska Hans von Jene niin hartaasti pyysi heitä mukaansa. Minä en tiedä, mitä he tekevät. Jos olisi pakkanen, saisivat he auttaa minua vilua näkemään. Koska kuitenkin on lämmin taas, tehkööt taikka kärsikööt he mitä tahansa. Täten minä jätän sinut ja koko huoneeni Jumalan haltuun; sano terveisiä kaikille ystäville. Vigilia purificationis."
Ja taas:
"Syvästi oppineelle rouva Katarina Lutherin'alle, armolliselle puolisolleni Wittenbergissä, armoa ja rauhaa."
"Kallis Käthe — täällä me istumme ja annamme vaivata itseämme, ja olisimme mielellään poissa; mutta se ei käyne laatuun, luullakseni, ennenkuin viikon perästä. Tee hyvin ja sano mestari Filipille, että hän oikaiskoon selityksensä; sillä hän ei ole vielä oikein ymmärtänyt, miksi Herra nimitti rikkautta orjantappuroiksi. Täällä on se koulu, jossa sen saa oppia" (i.e. Mansfeldein omaisuuden-riidat). "Mutta mieleeni johtuu, että Pyhässä Raamatussa orjantappurat aina uhataan polttaa tulella, sentähden minulla on vaan enemmän kärsivällisyyttä, ja minä toivon Jumalan avulla saavani nämät kaikki hyvään päätökseen. Minusta on, niinkuin perkele nauraisi meitä; mutta Jumala nauraa häntä häpeään! Amen. Rukoile meidän puolestamme. Sanansaattaja hätii. St. Dorothean päivänä.
L. (sinun vanha rakastajasi.)"
T:ri Luther näyttää omalla, yksinkertaisella, sydämellisellä tavallansa iloitsevan vanhasta kodistaan. Aateliset ja porvarit vastaan-ottavat häntä erittäin ystävällisesti.
Kolmas kirje, jonka rouva Luther on saanut, on täynnä leikillisiä, helliä vastauksia hänen huoliinsa Tohtorin suhteen.
"Rakkaalle puolisolleni Katarina Lutherin'alle, Tohtorinnalle ja itsensäkiusaajalle Wittenbergissä, armolliselle rouvalleni, armoa ja rauhaa Herrassa."