"Lue sinä, rakas Kätheni, Johanneksen evankeliumi ja pikku Katekismus, ja sinä olet kohta sanova: 'kaikki, mitä kirjassa seisoo, on minusta sanottu.' Sillä sinä sälytät päällesi Jumalasi huolet, niinkuin ei olisi kaikkivaltias ja voisi luoda kymmentä Tohtori Martin'ia, jos tämä yksi vanha Tohtori Martin hukkuisi Saaleen. Jätä minut rauhaan huolinesi! Minulla on parempi vartia, kuin sinä ja kaikki enkelit. Se on Hän, joka makasi seimessä ja armasteltiin neidon rinnalla; mutta joka myöskin nyt istuu Jumalan Kaikkivaltiaan Isän oikealla kädellä. Ole siis levollinen."
Ja taas:
"Pyhälle, levottomalle rouvalle Katarina Lutherin'alle, Zulsdorf'in Tohtorinnalle Wittenbergissä, armolliselle, rakkaalle vaimolleni, armoa ja rauhaa Kristuksessa."
"Kaikkein pyhin rouva Tohtorinna — me kiitämme teidän armoanne ystävällisesti teidän suuresta tuskastanne ja huolestanne meidän tähtemme, joka esti teitä nukkumasta; sillä siitä saakka, kuin te olitte niin levoton meidän puolestamme, on tulipalo lähellä huoneeni ovea ravintolassa likipitäin tehnyt lopun meistä; ja eilen (epäilemättä teidän huolenpitonne kautta) oli kivi vähällä pudota suorastaan päällemme ja rusentaa meidät, niinkuin hiiren ritaan. Sillä yksityisessä huoneessamme on kolmatta päivää kalkki ja muurisavi halkeillut katossa, siksi kuin lähetimme työmiehiä noutamaan, jotka vaan kahdella sormella koskivat kiveen, kun se jo putosi. Se oli yhtä suuri, kuin pitkä pään-alainen, kahta kämmentä leveä. Näistä kaikista olisimme saaneet kiittää teidän levottomuuttanne, jolleivät kalliit, pyhät enkelit myöskin olisi vartioinneet meitä! Minä rupeen pelkäämään, että, jollei levottomuutenne herkeä, maa vielä nielaisee meidät ja kaikki elementit vainoavat meitä. Opetatko sinä todella Katekismusta ja Uskontunnustusta? Rukoile siis ja jätä murheet Jumalalle, niinkuin luvattu on. 'Heitä huolesi Herran haltuun, Hän auttaa sinua.'"
"Me tahtoisimme nyt mielellään päästä vapaaksi ja matkustaa kotiinpäin, jos Jumala niin soisi. Amen. Amen. Scholastican päivänä. Teidän pyhyytenne nöyrä palvelia.
Martin Luther."
Helmikuun 17 p.
Hyviä uutisia meille kaikille Wittenbergissä! Rouva Luther on saanut Tohtorilta kirjeen, joka oli kirjoitettu Helmikuun 14 päivänä ja ilmoitti hänen pikaisen takaisin tulonsa.
"Rakkaalle, kalliille vaimolleni Katarina Lutherin von Boralle
Wittenbergiin.
"Armoa ja rauhaa Herrassa, rakas Käthe! Tällä viikkoa toivomme, Jumala suo, pääsevämme kotiin jälleen. Jumala on osoittanut meille suurta armoa; sillä kreivit ovat välimiesten kautta sopineet kaikista, paitsi parista kolmesta asiasta — joista yksi on se, että kreivi Gebhard ja kreivi Albrecht taas rupeisivat veljiksi, jota minä aion toimittaa tänään. Minä kutsun heidät luokseni vieraiksi, että he puhutelkoot toisiansa, sillä tähän saakka he ovat olleet niinkuin mykät keskenänsä ja katkeroittaneet toisiansa ankarilla kirjeillä."