"Etkö sinä koskaan ole kuullut, että pojan tulee olla kuuliainen vanhemmillensa? Entä te, oppineet herrat, ettekö koskaan ole raamatusta lukeneet: 'Sinun pitää kunnioittaman isääsi ja äitiäsi?' Jumala suokoon, ettei niitä merkkejä, joista te puhutte, havaittaisi saatanan petollisiksi juoniksi."
Veli Martin ei koettanut puollustaa itseään. Katkera tuska ilmestyi hänen kasvoissaan, ikäänkuin nuoli olisi lävistänyt hänen sydämensä; mutta hän pysyi aivan ääneti.
Hän on kuitenkin pappi; hän on varustettu semmoisella voimalla, joka ei ole annettu pyhille enkeleillekään — hän voi muuttaa leivän Jumalaksi — voi uhrata elävien ja kuolleitten puolesta.
Hän pääsee taivaan esipihan sisempään piiriin.
Hän on siinä pyhässä laivassa, jonka kuvan hän kerta näki Magdeburgissa ja jossa papit ja munkit purjehtivat hyvässä turvassa keskellä hukkuvaa mailmaa. Ja mikä vielä enempi on, hän saattaa itse tässä turvallisessa ja pyhässä laivassa notkistua alas ja pelastaa menehtyviä ihmisiä, ehkäpä toimittaa sanomatonta siunausta sen saman isän sielulle, jonka sanat niin loukkasivat häntä.
Semmoista tarkoitusta varten hän kestäköön, että nuoli lävistää hänen sydäntänsä. Eiköhän miekka lävistänyt sinun sydäntäsi, oi lohdutusten murheellinen Äiti?
Hän on varma kutsumuksestansa. Hän ei ajattele, niinkuin me mailmassa niin usein saamme ajatella: "Jumalako vai paha henki johdattaa minua? Vastustanko hänen korkeampaa käskyänsä, kun täytän vaan jokapäiväistä nöyrää velvollisuutta? Tuotanto minä siunausta vai kirousta niille, joita rakastan?"
Veli Martin'illa ei suinkaan ole mitään näitä hämmentäviä epäilyksiä. Saattaa hyvin kestää kaikkia muita tuskia, jotka kohtaavat häntä Jumalan teillä, ja sentähden, että hän on valinnut nämät. Ei hänen kumminkaan tarvitse kuunnella semmoisia kertomuksia, joita minä olen nykyisin kuullut eräältä nuorelta ritarilta, Ulrich von Hutten'ilta, joka tätä nykyä opiskelee täällä ja tietää jutella semmoisia asioita munkeista, papeista ja piispoista itse Romassakin, että pian ajattelee, jotta kaikki, mitä ei silmin näe, on petosta ja koko uskonto pelkkää valhetta.
V.
Elsan aikakirja.