Tammikuulla 1510.

Meillä on kauhea aika mennyt ohitse; jos se todella on ohitse!

Rutto on liikkunut Eisenachissa; ja voi! on täällä vielä.

Fritz tuli kotiin jouluksi, niinkuin tavallisesti. Juuri ennenkuin hän lähti Erfurtista, oli rutto ilmestynyt yliopistossa. Mutta hän ei tietänyt siitä. Kun hän ensiksi tuli tänne, näytti hän aivan terveeltä ja oli varsin virkeänä; mutta seuraavana päivänä hän valitti vilua ja kylmän väreitä ynnä päänkivistystä, joka eneni iltapuolella. Hänen silmänsä alkoivat nyt käydä tuijottaviksi ja himmeiksi eikä hän kyennyt kauan puhumaan taikka ajattelemaan selvästi.

Minä näin, että äiti katseli häntä levottomasti sinä iltana; ja kun hän myöhemmin huomasi, että Fritzin kädet olivat kuumat, sanoi hän aivan tyvenesti, että hän aikoi valvoa yön hänen luonaan. Aluksi Fritz väitti vähän vastaan, mutta hän näytti olevan liian heikko pitämään kiinni mistäkään päätöksestä; ja kun hän nousi, maata mennäksensä, hän horjui vähäisen ja sanoi, että tuntui, niinkuin hänen päätänsä huimaisi, jonka vuoksi äiti tarttui hänen käsivarteensa ja saatti hänet hänen huoneesensa.

En minä kuitenkaan ollut huolestunut; mutta kun Eva ja minä tulimme huoneesemme, hän lausui sillä tyvenellä, vakuuttavalla tavalla, joka hänellä oli jo lapsena, samalla kuin hän loi isot silmänsä minuun:

"Elsa serkku, Fritz on kovin kipeä."

"En minä sitä usko, Eva", minä sanoin; "eikä kukaan niin pian tulisi levottomaksi hänen tähtensä kuin minä. Hän kylmäsi itsensä Erfurtista tullessaan. Sinä tiedät, että oli jo myöhäinen, kun hän saapui tänne, ja satoi lujasti lunta, ja hän oli niin iloinen, kun hän sai nähdä meidät, ja niin halukas puhumaan, että hän ei tahtonut muuttaa vaatteita. Se on vaan vähäinen vilustus. Paitsi sitä oli äiti aivan levollinen, kun hän toivotti meille hyvää yötä. Minä en luule, että hän pelkää mitään. Hän vaan valvoo tunnin tai pari Fritzin tykönä, siksikuin hän näkee hänen nukkuvan."

"Etkö sinä, Elsa, nähnyt", vastasi "että äidin huulet vapisivat, kun hän kääntyi ja sanoi meille hyvää yötä?"

"En, Eva", minä lausuin; "minä katselin Fritziä."