Mikä etu siis Uudessa Testamentissa on Vanhan rinnalla? Kristus on tullut. "Sillä niin on Jumala mailmaa rakastanut, että antoi ainoan Poikansa." Tämän pitäisi todella tekemän suuri eroitus meidän ja juutalaisten välillä. Mutta kuinka?
Huhtikuun 9 p. — Nyssan St. Gregorius.
Tänään minä lukiessani löysin Evan lauseen lopun: "Sillä niin on Jumala mailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei kukaan, joka uskoo Häneen, huku, vaan jokainen saa ijankaikkisen elämän."
Kuinka yksinkertaiset nämät sanat ovat — "Uskoo", tämä tietäisi jokaisessa muussa kirjassa: "luottaa", "turvaa" Kristukseen; — yksinkertaisesti uskaltaa Häneen ja sitten vastaan-ottaa Hänen lupauksensa, ettei huku.
Mutta tässä — tässä kirjassa, teologiassa, — uskominen ei suinkaan tarkoita mitään niin yksinkertaista kuin tämä; koska tällä tapaa jokainen, joka vaan tulisi Herran Jesuksen Kristuksen luo ja uskaltaisi Häneen, saisi ijankaikkisen elämän ilman mitään muita ehtoja; eikä se tietysti voi tulla kysymykseen.
Sillä mikä on yksinkertaisempaa, kuin siihen luottaminen, joka luottamusta ansaitsee? ja mikä on suurempi kuin ijankaikkinen elämä?
Vaan kuitenkin me kaikista niistä, mitä kirkon oppineet ja isät ovat sanoneet, tiedämme, ettei mikään asia ole niin vaikea kuin saavuttaa ijankaikkinen elämä; ja että tästä syystä munkkikuntia, pilgrimiretkiä, katumusharjoituksia on vuosisadasta vuosisataan enennetty; että samasta syystä pyhimykset ovat hyljänneet kaikki maalliset ilot ja määränneet itselleen jos jonkin kidutuksen; — ei mitään muuta kuin ijankaikkista elämää varten, joka, jos sana "uskoo" tässä tietäisi, mitä se kaikkialla muualla paitsi teologiassa tietää, ilman mitään tarjottaisiin jokaiselle, joka sitä anoo.
Jonka vuoksi se on selvää, että "uskoo" raamatussa merkitsee ihan toista kuin maallisissa kirjoissa, ja välttämättömästi käsittää sydämen sortumuksen, synnintunnustuksen, katumusharjoituksen, sovituksen, lihan ristiin-naulitsemisen ja kaikki, mitä lisäksi pelastukseen tarvitaan.
Tohdinko lähettää tämän Evan lauseen lopun hänelle?
Se ehkä eksyttäisi häntä. Tohdinko minä hänen tähtensä? — tohdinko minä vielä paremmalla syyllä itse tähteni?