"Koulupoikain juttuja", minä sanoin.

"Ne ovat kaikissa tapauksissa yhtä hyvät kuin muutkin jutut", vastasi
Kristofer.

Minä päätin tutkia, oliko tuo pilkan henki tunkeunut Polluxiin yhtä syvälle kuin Kristoferiin, ja sentähden kun tänä aamuna tapasin hänet yksinään, minä sanoin: "Pollux, sinä pidit Fritzin niin hyvänä, sinä et suinkaan suostuisi semmoisiin ajatuksiin, jotka surettaisivat häntä paljon, jos hän tietäisi ne."

"Kyllä minä pidin Fritzin hyvänä", vastasi Pollux, "mutta minä en saa sitä päähäni, että hän teki oikein, kun hän jätti meidät kaikki; ja minä rakastan Uskontunnustuksen ja Jumalan Kymmenen Käskyn oppia enemmän kuin munkkien oppia."

Joka hetki ja aika minä kaipaan Fritziä. Ei likimainkaan niin paljon niitten rahojen tähden, joita hän ansaitsi; vaikka tietysti nekin auttoivat meitä; me voimme pyrkiä ja pyrimmekin eteenpäin ilman niitä. Mutta hän vaikutti poikiin. He tiesivät, että hän oli heidän edellään samalla kilpakentällä; ja kun hän nuhteli heitä jostakin, he ottivat varteen. Mutta kun minä torun heitä, he tuntevat, että se on vaan naisen taitamattomuutta taikka taika-uskoa — eivätkä pojat, he sanovat, voi olla niinkuin naiset. Ja nyt on asia sama Fritzin suhteen. Hän on joutunut toisiin oloihin kuin he; ja jos minä muistutan heitä siitä, mitä hän teki taikka sanoi, he vastaavat: "niin, Fritz ajatteli sillä tapaa; mutta sinä tiedät, että hän on ruvennut munkiksi; vaan me emme aio koskaan munkeiksi, ja munkkien ja maallikkojen uskonto on hyvin eri laatua."

Huhtikuun 2 p.

Kevät on tullut jälleen. Olisi hupaista tietää, tuottaako se ilon tunteita Fritzin kammioon Erfurtiin, niinkuin se tuottaa kaikkiin metsiin meidän ympärillemme ja minun sydämeeni!

Arvatakseni löytyy siellä puita likellä häntä, ja lintuja — pikkuisia onnellisia lintuja — jotka rakentavat pesiänsä, niinkuin ne rakentavat pihallamme, ja laulavat työskennellessään.

Mutta linnut eivät ole munkkeja. Heidän pesänsä ovat pikkuisia kotoja, ja he lähtevät vapaasti, mihin tahtovat — ainoastaan rakkaus palauttaa heidät. Kenties Fritzin ei tee mieli kuunnella lintuja enään, koska ne muistuttavat häntä kodista ja meidän pitkistä kevätpäivistä metsässä. Kenties nekin ovat osa siitä mailmasta, jonka hän on kieltänyt itseltään; ja hänen täytyy olla kuollut mailmalle!

Huhtikuun 3 p.