"Mutta muista, kuinka vaikea ihmisten on kelvata Hänelle", minä vastasin. "Ajattele pilgrimiretkiä, katumusharjoituksia, anekirjoja!"
"Minä en ymmärrä täydellisesti näitä mitään", hän arveli; "minä ymmärrän täydellisesti ainoastaan lauseeni ja krucifixin, joka merkitsee, että Jumalan Poika kuoli ihmisten tähden. Tämä epäilemättä tapahtui rakkaudesta, ja minä rakastan Häntä; ja kaikista muista minä mielelläni luovun."
Mutta tänä iltana, kun katselen hänen armaita lapsenkasvojaan, jotka lepäävät pään-alaisella, ja näen, kuinka laiha se poski on, jota hänen pitkät silmänripsensä varjostavat, ja kuinka kuultava se pikkuinen käsi on, johon hän nojaa, valloittaa minut jäädyttävä pelko, että Jumala jo nyt tekee hänen sielunsa "kyllin kauniiksi itselleen" ja niin muodoin liian kauniiksi mailmalle ja meille.
Huhtikuun 4 p.
Tänä iltana kävin oikein iloiseksi, kun näin Kristoferin ja Polluxin yhdessä ahkerasti kallistavan päätänsä yhden kirjan ylitse, jonka he olivat asettaneet eteensä akkunalle. Se muistutti minua Fritzistä, ja minä astuin heidän luoksensa katsomaan, mitä he lukivat.
Kauhukseni minä kuitenkin huomasin, ettei se ollut mikään kirkkokirja eikä oppinut latinainen koulukirja; vaan päinvastoin saksalainen kirja täynnänsä puupiirroksia, jotka kovasti loukkasivat minua. Sen nimi oli Reinecke Fuchs, ja sitä myöten kuin minä ymmärsin, se teki pilkkaa kaikista. Siinä nähtiin kettuja munkkikaavussa, vieläpä kardinali-hatullakin, ja susia pappistakissa ja kerityllä päällä. Se näytti minusta aivan maalliselta ja vaaralliselta kirjalta; mutta kun vein sen isällemme, se ihmeekseni huvitti häntä yhtä paljon kuin poikiakin ja hän sanoi, että löytyi pahuutta mailmassa, jota ahdistetaan paremmin pilkalla kuin saarnoilla.
Huhtikuulla, St. Markuksen päivänä.
Minä kuulin vastikään erään suuren saarnamiehen saarnaavan mailman ylenkatsomisesta. Hän on Dominikanimunkki, joka matkustaa ympäri maata kansaa Jumalan pelkoon herättämässä.
Hän puhui erittäin rahaa vastaan, jota hän nimitti "silmän lumeiksi ja kuonaksi ja mitättömäksi tomuksi ja sielua syöväksi koiksi." Munkin sopii kyllä puhua niin; sillä mitä hän rahalla tekee? Mutta minun on toisin. Eilispäivän rahat täyttivät sydämeni mitä puhtaimmalla ilolla milloinkaan olen tuntenut ja saatti minut kiittämään Jumalaa niin, kuin minä tuskin koskaan ennen olen Häntä kiittänyt.
Oli aika maksaa muutamia kirjapainon kaluja emmekä tietäneet mihin kääntyä tarpeellista summaa varten. Minä olen näihin aikoihin joutohetkinäni kirjannut yhtä kappalta hienoa Venetian silkkikangasta, jonka täti Ursula antoi minulle; ja kun minulla ei ollut mitään kaavoja, tuotin metsästä muutamia tuoreita lehtiä ja kukkia ja koetin jälitellä niitä, toivoen, että saisin työni myydyksi.