Nämät sanat, jutteli hän minulle, lohduttivat Martin'ia, ja häntä kummastuttaa, että ne eivät lohduta minua. Arvatakseni veli Martin'issa oli "Pyhän Hengen todistus sydämessänsä;" mutta kuka antaa tämän minulle? minulle, joka vastustin Pyhän Hengen kutsumusta niin kauan; joka syvimmässä sydämessäni vielä noudatan sitä niin vaillinaisesti!
Veli Martin oli uskollinen, rehellinen, perinjuurinen, suora — kaikki, mikä on Jumalalle otollista; kaikki, mitä minä en ole! Ijäkkään rippi-isäni rakkaus ja sääli lohduttaa minua kuitenkin usein, vieläpä silloinkin, kuin hänen sanansa eivät vaikuta minuun. Ne synnyttävät minussa silloin tällöin heikon toivon, että se Herra, jota hän palvelee, kenties sydämessänsä pitää rahdun samaa sääliväisyyttä.
Erfurtissa, Huhtikuun 15 p.
Generali-vikarius Staupitz on käynyt luostarissamme. Minä olen tunnustanut syntini hänelle. Hän oli varsin lempeä minua kohtaan ja ihmeekseni hän tuskin määräsi minulle yhtäkään katumusharjoitusta, vaikka kyllä koetin ilmoittaa hänelle kaikki.
Kerran hän lausui, ikäänkuin itseksensä, samalla kuin hän katseli minua sydäntä koskevalla sääliväisyydellä: "niin, mahdoton on palata. Mutta minä olisin suonut, että olisit tietänyt tämän ennen." Ja sitten hän lisäsi minulle:
"Veljeni, me emme saa sekoittaa kärsimistä ja syntiä keskenänsä. Synti on palata takaisin. Kenties meitä tuskastuttaa katsoa takaisin ja ajatella, mitä olemme kieltäneet itseltämme, mutta se ei välttämättömästi ole synti, jos vaan uskaliaasti pyrimme yhä eteenpäin. Ja jos synti yhtyykin kaipaukseen, muista, ettei meillä ole tekemistä minkään maalatun, vaan todellisen Vapahtajan kanssa; eikä Hän kuollut maalattujen, vaan todellisten syntien tähden. Syntiä ei koskaan voiteta sillä, että katselee sitä, vaan sillä, että katsoo pois siitä Hänen puoleensa, joka kantoi meidän syntimme, sinun ja minun, ristinpuussa. Sydäntä ei voiteta Jumalan omaksi sillä, että ajattelemme, että meidän tulee rakastaa Häntä, vaan sillä, että opimme, mikä hän on, ja kuinka kokonaan ansaitsee rakkautemme. Totinen katumus alkaa Jumalan rakastamisella. Pyhä Henki opettaa meitä tuntemaan ja sen kautta rakastamaan Jumalaa. Älä pelkää, vaan lue Pyhää Raamattua ja rukoile. Hän käyttää Sinua vielä palveluksessaan, ja Hänen suosiossansa on elämä, ja Hänen palveluksessaan on vapaus."
Tämä rippi antoi minulle ajaksi suuren lohdutuksen. Minä tunsin, että hän ymmärsi minut eikä kuitenkaan epäillyt minusta. Ja sinä iltana, kun olin lukenut määrä-aikaiset rukoukset, uskalsin omilla sanoilla rukoilla Jumalaa ja huomasin sen juhlalliseksi ja suloiseksi.
Mutta sen jälkeen vanha pelkoni palasi uudestaan. Tunnustinko todella täydellisesti edes generali-vikariukselle? Jos olisin sen tehnyt, eikö hänen päätöksensä olisi ollut toisenlainen? Eikö juuri hänen helppo tuomionsa osoittanut, että minä olen kerran vielä pettänyt itseni — tehnyt väärän tunnustuksen ja sen kautta jäänyt anteeksi-antamusta paitsi! Mutta se lohduttaa, kun hän, joka on minun esimieheni, on vakaasti kehoittanut minua tutkimaan Pyhää Raamattua skolastillisten teologien sijasta, joitten kirjoituksiin opettajani viime aikoina yksistään oli ohjannut lukemistani.
Huhtikuun 25 p.
Minä olen tänä päivänä kummastuksekseni saanut generali-vikariukselta käskyn mennä lähettiläänä Romaan.