Veli Martin'in kasvoihin on todella elämäkerta kirjoitettu, jopa luullakseni semmoinen elämäkerta, joka ei vielä ole päättynyt.
Toukokuun 25 p.
Minun käy ihmeeksi, että aloitin matkaani Erfurtista niin keveällä sydämellä.
Generali-vikarius itse seurasi meitä tänne. Me kuljimme osittain hevosen selässä, osittain rattailla.
Keskusteltiin paljon uuden yliopiston toiveista ja kuinka tärkeä olisi saada siihen hyviä professoreita vanhoihin kieliin. Veli Martin esitteli itse, että hän käyttäisi oloansa Romassa edistyäksensä kreikan ja hebrean kielissä, opiskellen siellä taitavien Kreikkalaisten ja rabbinein johdolla. He neuvoivat minuakin tekemään niin.
Syy, jonka vuoksi matkustamme Romaan, on se, että on vedottu Pyhään Isään eräässä riidassa muutamien veljeskuntamme luostarien ja generali-vikariuksen välillä.
Mutta sanotaan, että asioita ajetaan hitaasti Romassa ja että niiltä jää paljon aikaa muihin toimiin kuin semmoisiin, jotka etupäässä meitä miellyttävät, nimittäin rukoileminen pyhien apostolein ja martyrein haudoilla.
He puhuvat suurimmalla arvon-annolla ja sydämellisyydellä vaaliruhtinas Fredrikistä, joka varmaan lienee sangen hurskas ruhtinas. Hän teki muutamia vuosia sitten pilgrimimatkan Jerusalemiin ja vei muassaan maalari Lukas Kranach'in, että tämä piirtäisi kuvia erityisistä pyhistä paikoista.
Noin kymmenen vuotta takaperin rakensi hän St. Ursulalle vihittävän kirkon samaan paikkaan, johon vuonna 1353 vähäinen kappeli oli laitettu sitä pyhää Orjantappurakruunun oasta varten, jonka Franskan kuningas lahjoitti jollekulle aikaisemmalle vaaliruhtinaalle.
Tämä kirkko on jo, niinkuin kerrotaan, vaaliruhtinas Fredrikin toimeliaisuuden kautta rikkaampi relikeistä, kuin mikään muu kirkko Europassa, paitsi Assisi'n kirkko St. Franciscin syntymäpaikalla. Ja yhä vielä vaan tätä kokoelmaa kartutetaan.