Hänen huulensa liikkuivat silloin tällöin, ikäänkuin rukouksessa, ja hänen silmänsä olivat tuon tuostakin nostetut taivasta kohden, ikäänkuin hänen ajatuksensa olisivat löytäneet kotinsa siellä.
Tämän vaiti-olon perästä hän puhui jälleen ja lausui:
"Evankeliumi ei puhu mitään meidän teoistamme eikä lain teoista, vaan Jumalan äärettömästä armosta ja rakkaudesta kurjimpia ja viheliäisimpiä syntisiä kohtaan. Kun laupias Isämme näki, kuinka lain kirous kukisti ja painoi meidät maahan, ja kuinka olisimme saaneet pysyä sen alla, ettemme milloinkaan omin voimin olisi päässeet siitä vapaaksi, lähetti Hän ainoan Poikansa mailmaan, pani hänen päällensä kaikkien ihmisten synnit ja sanoi: 'ole sinä Pietari, Jumalansa kieltäjä; Paavali, vainoaja, Jumalan pilkkaaja, ja julma sortaja; David, avioliiton rikkoja; se syntinen, joka söi omenan paratiisissa; ryöväri, joka riippui ristinpuussa; lyhyeltä, ole sinä se, joka on tehnyt kaikkien ihmisten synnit, ja maksa ja sovita heidän puolestansa.' Sillä Jumala ei laske leikkiä meidän kanssamme, vaan puhuu vakaasti ja suuresta rakkaudesta, että Kristus on Jumalan Karitsa, joka kantaa meidän kaikkien synnit. Hän on vanhurskas ja vanhurskaaksi tekee jokaisen, joka uskoo Jesukseen."
Minä en voinut vastata mitään tähän, vaan kuljin eteenpäin näitä sanoja mietiskellen. Eikä hänkään puhunut silloin sen enempää.
Aurinko meni paraikaa mailleen, ja metsän hongat loivat pitkät varjonsa viheriälle polullemme, että olimme iloiset, kun tapasimme sysimiehen majan ja saimme yöksi suojaa hänen talonsa vieressä.
Mutta sinä yönä minun oli mahdoton maata; vaan kun kaikki muut nukkuivat minun ympärilläni, minä nousin ja menin ulos metsään.
Veli Martin ei ole se mies, joka asettaa sisälliset taistelonsa muitten silmiin, saavuttaaksensa heidän sääliänsä taikka joutavaa kummastustansa. Hän on kärsinyt liian paljon ja liian nykyisin. Hän ei ole kevytmielisesti avannut minulle entisen elämänsä vankihuoneita ja kidutuskammioita. Hän teki sen kanssakärsijänä ja kanssasoturina, näyttääksensä minulle, kuinka minäkin pelastuisin ja voittaisin.
Jumala on epäilemättä saattanut hänet astumaan näitä katkeria teitä yksinään sen vuoksi, että hänestä tulee sankari ja ihmisten johdattaja.
Minä rupean nyt ymmärtämään vanhoja sanoja uuhella tavalla. Siinä, mitä hän sanoo, ei löydy mitään uutta; mutta se näyttää uudelta minusta, niinkuin Jumala olisi puhunut sen vasta tänään; ja kaikki esineet näyttävät uudistetuilta sen valossa.
Jumala siis pitää enemmän huolta minun pelastuksestani, kuin minä itse!