Mutta meidän suurin viisautemme, hän sanoo, on siinä, että käännymme pois kaikista näistä kysymyksistä — synneistämme, töistämme, itsestämme Kristuksen puoleen, joka on meidän vanhurskautemme, meidän Vapahtajamme, meidän kaikki.
Sitten välisti toiset asiat hämmentävät minua, Jos usko on niin yksinkertainen, ja pelastus niin helppo, kaikki nuot veljeskunnat, säännöt, pilgrimimatkat, katumusharjoitukset?
Me emme kumpikaan voi keksiä mitään vastausta näihin hämmentäviin kysymyksiin. Mutta meidän tulee totella kirkkoa. Mitä me emme ymmärrä, sitä meidän tulee hyväksyä ja totella. Tämä on ainakin munkin velvollisuus.
Ajottain toiset kiusaukset kohtaavat minua. "Jos olisit tietänyt tämän ennen", kuuluu ääni syvältä sydämestäni, "olisi sinun sopinut palvella Jumalaa iloisesti kodissasi eikä tuskalloisesti luostarissa; sinun olisi sopinut auttaa vanhempia ja Elsaa ja puhua Evan kanssa näistä asioista, joita hänen harras ja yksinkertainen sydämensä on epäilemättä jo käsittänyt." Mutta voi! minä tunnen liian hyvin, mikä kiusaaja kuiskaa tämän nimen minun korvaani, ja minä sanon: "kuinka hyvänsä lienee käynyt, sinä häijy henki, nyt minä olen jumalinen, hurskas mies, jolle peräytyminen tuottaa perikadon!"
Näyttää tavallansa kuitenkin siltä, kuin minä näinä viime päivinä olisin ollut vähemmän eroitettuna omaisistani.
Löytyy yksi veljeskunta, yksi perhe, joka on pystyväisempi, kuin Eisenachin koti, vieläpä kuin Augustinin veljeskunta, ja siinä me ehkä yhdymme vielä. Löytyy yksi koti, jossa me kenties vielä saamme olla yhtenä huonekuntana jälleen.
Ja sillä välin Jumala ehkä määrää minulle jonkun vähäisen, hyödyllisen työn, joka Hänen läsnä ollessaan saattanee elämäni kulumaan yhtä nopeasti, kuin tämä minun pilgrimimatkani Romaan veli Martinin seurassa.
Benediktinin-luostarissa Lombardiassa.
Jumala on näinä viimeisinä päivinä antanut meidän, niinkuin todella luulen, vilaukselta katsahtaa Edeniin. Lumiharteiset vuoret, ikäänkuin valkoiset portaat Hänen valtaistuimessaan; virrat, jotka juoksevat niistä alas ja rikastuttavat maata; krystallijärvet, ikäänkuin tuli ja lasi pinnallaan, kun aamuisin taikka iltaisin lumihuiput heijastellen palavat niissä; ja sitten Lombardian tasanko täynnänsä jokia, jotka saattavat laihot loistamaan kuin kulta; tämä Jumalan jyvä-aitta, jossa jalavat ja kastaniat kasvavat keltaisen maisin parissa ja viiniköynnökset kiipeevät puusta puuhun, että koko maa näyttää olevan seppelillä kaunistettu, niinkuin ainaiseksi juhlaksi. Me tulimme Tyrolista Füssenin kautta ja kuljimme sitten suoraa tietä vuorten ja järvien yli Milanoon.
Nyt meitä kestitetään niinkuin ruhtinaita tässä rikkaassa Benediktinin-luostarissa. Sen vuotuiset tulot nousevat 36,000:teen floriniin. "Syömisestä ja juomisesta ei ole", niinkuin veli Martin sanoo, "mitään puutetta;" sillä 12,000 florinia käytetään vieraitten hyväksi ja yhtä suuri summa pannaan rakennuksiin. Loput jäävät luostarin ja veljien omaksi.