He ovat vastaan-ottaneet meitä, köyhiä saksalaisia munkkeja, suurella kunnioituksella, koska me olemme lähetyskuntana mahtavan veljeskunnan puolesta paavin luo.
Näitten etelä-maalaisten käytös on sangen sievää ja kohteliasta; mutta uskonnon asioissa he menettelevät kevytmielisemmin, kuin me soisimme.
Huonekalujen ja pukujen komeus kummastuttaa meitä; vaikea on sovittaa köyhyyden ja mailman hylkäämisen lupaus yhteen niitten kanssa. Mutta arvatakseni köyhyyden lupaus heidän mielestään ei sido veljeskuntaa, vaan ainoastaan yksityisiä munkkeja. Kuitenkin lienee parhaassa tapauksessa tukala elää ankaraa ja asketillista elämää keskellä semmoista ylellisyyttä. Useat epäilemättä eivät koetakaan.
Köyhille tuodaan hyvin harvinaisia ja herkullisia ruokia; seinät ovat peitetyt tapeteilla; puvut ovat hienosta silkistä; lattiat koristetut kalliilla marmorilla.
Kurjan kurja komeus halvimman kodin korvauksena!
Bolognassa, kesäkuulla.
Me emme jääneet kauaksi aikaa Benediktinin-luostariin tästä syystä: heidän hekumallinen elämänsä oli, minä huomasin sen, kovasti hämmästyttänyt veli Martin'ia; mutta vieraana, arvaan minä, hänen ei käynyt mielestänsä mitään moittiminen, ennenkuin perjantai tuli, jolloin kummastukseksemme pöydälle oli tuotu lihaa, hedelmiä ja monenlaisia muita ruokia, niinkuin minä muuna päivänä hyvänsä, vastoin sekä veljeskunnan sääntöjä että koko kirkon yhteisiä lakeja.
Hän ei koskenut näihin herkkuihin yhteenkään; mutta hän ei tyytynyt tähän äänettömään vastalauseesensa, vaan lausui uljaasti koko seuralle: "kirkko ja paavi kieltävät tämmöisiä!"
Meidän oli nyt tilaisuus nähdä, miksi tuo hieno Italialaisten käytös muuttuu, kun heitä loukkaa.
Koko veljeskunta puhkesi ankaraan vihan myrskyyn. Heidän mustat silmänsä iskivät tulta, heidän valkoiset päänsä välkkyivät, kun he pilkallisesti ja pahasti nauroivat, ja he laskivat rajuja sanoja, joita useita me emme ollenkaan ymmärtäneet.