Kaksikymmentä pitkää kesäpäivää häiritsemättömässä onnessa! Eikö minun tule olla iloinen, että elämä on tarjonnut niin paljon?

Kun kaksikymmentä päivää on kulunut, täytyy meidän erota; hänen pitää matkustaa.

Hänellä ei ole isää, ei äitiä eikä sisaruksia. Sen verran tiedän, vaan en muuta hänen elämänsä ulkonaisista piirteistä. Minä aavistan hänen mielipiteitään monissa asioissa, luulen, että hänellä on järkähtämätön tahto, mutta itse asiassa en tunne miestä, jota rakastan.

Hän sitävastoin — ah, hän saa tietää jokaisen ajatuksen sielussani, minulla ei ole mitään salattavaa enkä ole mitään salannut. Hän on herrani. Hän sanoo toisinaan, että olen arka ja kylmä, ja se on totta; mutta sekin johtuu toivosta olla hänelle mieleen. Hän ei haluaisi, että antaisin hyväilyjä tai hyviä sanojakaan enemmän, kuin mitä hän haluaisi.

Siinä suhteessa on hän sellaisen miehekkyyden perikuva, joka itse tahtoo tahtoa, eikä hän siis vastaa haaveellisia kuvittelultani.

Olin nimittäin kuvitellut miestä, joka ymmärtäisi ja ehkäpä myöskin heltyisi siitä, että nainen antaisi hänelle enemmän rakkautta, kuin mitä hän pyytäisi, mutta sellainen mies ei ole armaani.

No niin, hänen tulisi matkustaa, ja minä olisin sillä aikaa sukulaisissani maalla. — Mieluimmin olisin minä jäänyt huoneeseeni ja puutarhaani; mutta, kuinka yksinäinen ihminen onkaan, aina pitää arkimaailma lukemattomilla kahlehtivilla tempuilla hänestä kiinni, ja minä läksin, jottei kukaan kummeksisi miksi yksin olisin kaupungin pölyssä.

Mutta päivät olivat pitkät, yöt pitemmät ja epäilyksien katkeroittamat.

Muistelin nyt, että kaikkien niitten hellien sanojen joukossa, joita hän minulle oli sanonut, ei milloinkaan ollut pienintäkään viittausta yhteisestä tulevaisuudestamme. — Alituista hellyyttä, sydämellistä rakkautta, mutta tämä aina vaan nykyhetkeksi, ja se sai alussa minunkin uskomaan että tämä oli kaikki.

Itkin pitkinä, valoisina kesäöinä, jolloin epäluulo ja luottamus keskenään kamppailivat, ja väsynein ajatuksin nukahdin aamupuoleen, alkaakseni seuraavana iltana kamppailuni uudelleen.