En viipynyt kauvaa ikkunan ääressä, vaan menin takaisin nojatuoliini pesän luo, jossa tuli räiskyi ja lämmitti. Kirkas liekki tervehti minua niin lämpimästi tullessani ikkunan kylmyydestä, ja ensi kertaa kesän jälkeen tunsin vähäistä mielihyvän tunnetta. Se oli vaan heikko heijastus häviämättömästä elämänhalusta, joka intohimossa nousee huippuunsa ja joka ei sammu, ennenkuin sielun ja ruumiin tuskat ovat hävittäneet kaikki fyysilliset voimat.

Päivemmällä tuli minua tervehtimään naimisissa oleva ystävättäreni ja nuori rouva, jolla oli odottava katse.

Ystävättäreni tukeva kukkeus muistutti daaliata, jonka säännöllinen, kehittynyt kukanterä on porvarillisen hyvinvoinnin perikuva. Hän säälitteli minua, sanoi että näytin kalpealta ja että lepäsin niin heikkona tuolissani. Ilahuttaaksensa minua kertoi hän hullunkurisia tapauksia kodistaan ja lastenkamarista.

Toinen istui aivan ääneti vieressä; hänellä ei ollut sellaisia kokemuksia, ja kun katsoin häneen, huomasin, että odottavaa katsetta ei enää ollutkaan, vaan että silmät sumenivat, kun tuli lastenkamarista puhe. Hän oli siis toivonut lasta — niin, niin, — — olihan se kyllä parasta, mutta aivan samaa en tosin ajatellut, kun ensikerran hänet näin.

Raikkaan lumen tuoksu tuli toisen nuoren iloisen naisen mukana huoneeni riutuvaan ilmastoon. Se sai minut väsyneesti kummastelemaan, kannattiko todella kärsiä niin paljon, kun voisi ottaa sattumalta itselleen miehen ja tulla tyytyväiseksi, niinkuin hän. — Voisihan siis elämä muodostua siedettäväksi kylläkin, jos vaan ottaisi sen, mitä tarjolla oli, eikä antaisi niin paljon, että itse köyhtyisi.

Voipiko minusta koskaan tulla niin maailman viisasta?

En tiedä.

Marraskuu.

Emäntäni, täti Agnetan luona on vieras ja juuri tänään on hän kukitetuin lausein sanonut minulle, että tuo vieras sopisi niin hyvin mieheksi minulle — minulle, joka tänään olen sanomalehdestä lukenut kihlausilmotuksen, jossa armaani nimi oli toisen rinnalla —! Voi sinua, elämän surkea komediia!

Nyt tahtoo täti Agneta olla regissöörinäni ja järjestää minulle sen onnen, jota kaipaan. Luulenpa, että hän ihan tarkoituksella on pyytänyt kunnon veljenpoikansa luoksensa siksi aikaa, kun tämä oleskelee täällä puhumassa lääkäreitten kanssa huonoista pää- ja käsivarsihermoistaan.