Siellä oli naisia silkissä ja hepenissä, herroja kunniamerkeissä, ja tunnustettu kaunotar, joka piti hovia ja oli seuran keskipisteenä.
Ennen oli minulla tapana uneksia olevani kohteliaiden miesten kunnioituksen esineenä nyt en sitä enää tee. Pöytäkumppanini osoittikin aivan selvästi, ettei minulla ollut mitään siinä suhteessa odotettavissa. Hän puhui niin vähän kuin suinkin ja kiinnitti huomionsa muuten ahkerasti ruokaan.
Toisella puolella istui nuori lääkäri, joka ei myöskään puhunut monta sanaa kanssani. Mutta minä pidin hänen ulkomuodostaan, hänen leveästä kaarevasta otsastaan ja terävistä ilottomista silmistään. Ja kun hän puhui pöytänaisensa kanssa, oli hänen kielensä niin hienosti sivistynyttä, lausetapansa niin täsmällistä, että se ilahutti herkkää korvaani. Herkkää sentähden, että olen enemmän lukenut kuin kuullut puhuttavan.
Vielä herätti eräs henkilö pöydässä harrastustani: vanha tyttö, joka aivan hiljattain oli mennyt naimisiin korkean virkamiehen kanssa. Tämä oli punakka, kömpelö, saamaton ja puheli vaan virka-asioistaan: vaimo näytti kalpealta, lempeältä ja älykkäältä ja katseessa oli jotain odotuksen tapaista.
Minua huvittaa nähdä hänet toiste ja silloin tarkata, onko hänen toivonsa pettynyt vai täyttynyt.
Kotimatkalla tulin jutelleeksi pöytänaapurini, lääkärin kanssa. Tulimme yhtaikaa portaita alas ja meillä oli sama matka, joten hän ei voinut olla sanomatta jotakin.
Ilmassa oli kevään aavistus, vaikkakin muureilla, kivillä ja pensailla kimalteli miljoonittain säteileviä pieniä kuurakristalleja, ja me kävelimme hitaasti eteenpäin yhdessä, sillä hän asui kumma kyllä ikkunani alla olevan kadun varrella.
Puhuimme hänen tieteestään ja hän arveli, että yksi ainoa eittämättömästi toteennäytetty tosiasia voitti kymmenet nerokkaasti keksityt, mutta todistamattomasti tehdyt hypoteesit. Hänen mielipiteensä ovat ehkä oikeat, mutta siitä huolimatta uskalsin mainita Michel Servet'in, jonka nero arvasi yhden elintoiminnan salaisuuksista. Ehkäpä se johtui turhamaisuudesta, että ilmaisin hänelle tietoni Servet'istä, mutta siinä tapauksessa sain kyllä rangaistukseni, kun seuralaiseni antoi asiallisen ja käytännöllisen vastauksensa:
»Eihän häntä oikeastaan voida lukea lääkäreihin.»
Kuinka tämä kuului kuivalta!