— Aivan niin. Mutta se olikin juuri historian tuomio, jota näiden miesten kunto joudutti. — Kun te nyt sangen näppärästi olette syössyt tieteet jalustoiltaan, niin sanokaapa puolestanne, mitenkä te olette ajatellut ihmiskunnan onnen äkkiä ja käytännöllisesti rakennettavaksi?
— Nyt te olette aivan suotta pilkallinen. En minä koeta horjuttaa tieteiden jalustoita. Mutta minä vain luulen, että voi löytyä kovin muodollista äärimmäisyyksiin vietyä totuuden etsimistä, jonka hyödystä voi olla epäilyksiä.
— Te ette ole vielä vastannut siihen, kuinka ihmiset äkkiä olisivat tehtävät onnellisiksi?
— En tiedä sitä, mutta minusta kannattaisi jokaisen joka päivä asiaa miettiä. — Oikein tuli kuuma.
— Kuuma minunkin tuli, myönsi tohtori, ja molemmat nauroivat.
— Kuumapa taisi tulla tohtorille, ilakoi Elna. Kaarina oli koko ajan voitolla.
Varjo levisi Kaarinan kasvoille.
— Kukapa tässä voitolle tuli! Ihmisillä on tietysti erilaiset mielipiteet ja varsinkin taipumukset, ja jokaisen täytyy seurata taipumuksiaan.
X.
Elna makasi leposohvalla Kaarinan huoneessa. Kalliolahdessa pidettiin ennen päivällistä "hiljaista hetkeä", jolloin hoidokkaat menivät huoneisiinsa ja talonväkikin liikkui mahdollisimman vähän. Elna oli ottanut tavakseen viettää hiljaisen hetkensä Kaarinan luona. Kaarina käytti tavallisesti tämän ajan kirjeenvaihtonsa hoitoon.