— Mikä sinut panikin lähtemään jalan tällaisena päivänä. Voihan ihminen saada auringonpiston vähemmälläkin. — Eikö Kalliolahdessa ole hevosia? — Sellaisia huudahduksia sateli hänen ympärillään.
Hän vajosi kuistin korituoliin ja pyyhki hikeä otsaltaan.
— En tiennyt lähteissäni, että oli niin lämmin. Pidän muuten kävelystä.
Hänelle tuotiin mehuvettä ja sitten kahvia. Hänelle puheltiin ja kyseltiin kaikenlaisia asioita. Hän vastasi kaikkeen, koetti näyttää huolettomalta, hymyili, mutta hänellä oli täysi vaiva pidellä lusikkaa, niin ettei se liian paljon kaliseisi kupin laitoja vastaan. Kesken kaiken pisti hänen päähänsä ajatus: Mikä minun, hullun, pakotti tänne tulemaan? Olisin voinut mennä metsään ja maata siellä tämän aamupäivän.
Hänet vietiin rakennukseen katsomaan muutamia uudistuksia ja parannuksia, joita siinä oli tehty ja sitten vähän matkan päässä olevaan huvimajaan ihailemaan kaunista näköalaa. Hän katseli kaikkea ja kiitteli hyväksi.
Huvimajassa tuli joku maininneeksi, että kello oli kaksi.
"Kahden tunnin perästä tohtori lähtee", ajatteli Kaarina.
Senjälkeen katseli hän vähän väliä kelloa, niin että se herätti isäntäväen huomiota.
— Anna nyt jo kellosi olla rauhassa, puheli talon tytär. Ennen päivällistä et missään tapauksessa pääse pois, eikä sinun tarvitse lähteä ennen illallistakaan. Saatamme sinut sitten iltaviileässä joukolla kotiin. Kyllä sinun hoidokkaasi tulevat sinutta yhden päivän toimeen. Eikö niin?
Kaarina oli kyllä ajatellut jäädä koko päiväksi sinne. Hän oli luullut, että olo ihmisten joukossa, joita hän ei joka päivä nähnyt, toisessa ympäristössä kuin Kalliolahti, tekisi hänelle hyvää, mutta nyt, kun hän ajatteli, että hänen täytyisi oleskella koko päivä näiden ihmisten seurassa, jotka eivät hänen sydämensä tuskasta mitään tienneet, hänelle selvisi, ettei hän sitä mitenkään kestäisi, ei mitenkään. Hän oli aivan liian paljon luottanut voimiinsa. Ne alkoivat nyt jo pettää. Hänen täytyi panna parastaan käsittääkseen, mitä he hänelle puhuivat ja voidakseen oikein vastata. Hän siis kieltäytyi jäämästä päivällisille, ja isäntäväki oikein suuttui häneen.