— Niin, enkä itkekään enää pitkään aikaan.
XVII.
Elna Ström oli sattunut näkemään Kaarinan ja Kivistön turvepenkillä puistossa juuri sillä hetkellä, jolloin Kivistö suuteli Kaarinan käsiä. Pari viikkoa sen jälkeen käväisi Elna Helsingissä. Hän tapasi tohtori Saarivirran kadulla. Tämä ei ollut huomata häntä, mutta Elna pysäytti hänet.
— Terveisiä Kalliolahdesta, huudahti hän iloisesti.
Tohtori säpsähti.
— Tekö? Hauska nähdä. Mitä Kalliolahteen kuuluu?
Elna selitteli, ketä oli lähtenyt, ketä taloon muuttanut ja muita enemmän ja vähemmän mielenkiintoisia asioita.
— Olinpa unohtaa suurimman uutisen, sanoi hän lopuksi. Taidamme pian saada viettää kihlajaisia.
— Kenenkä kihlajaisia?
— Johtajattaren ja herra Kivistön.