Ajuri seisahtui Kämpin eteen. Upseeri maksoi ja astui eteiseen. Siellä vallitsi sama siisteys, sama järjestys, mikä vallitsi kaduilla. Sama kohtelias, mutta halveksiva katse piili täälläkin palvelijoiden silmissä. Ohikulkevat muut, myöskin suomalaiset, matkustavaiset osoittivat selvemmin halveksumistaan.
Päästyään huoneeseensa Arkadj Petrovitsj Jemeljenoff viskasi päältään pukunsa, peseytyi ja vaipui uneen.
Hän olikin viime viikot valvonut paljon. Koulututkinnot Mihailoffskin tykistökoulussa oli hän suorittanut loistolla. Siihen hän oli hieman ponnistanut. Hänen isänsä oli everstiluutnantti. Vanhemmilla oli kyllä palkka ja aatelisasema, mutta se ei riittänyt ylen pitkälle. Arkadjin täytyi ajatella, että hänen oli kunnostautuminen koulussa noustakseen äkkiä arvossa. Se oli ollut äidin viimeinen sana. Ole kunnollinen upseeri!
Arkadj Petrovitsh oli ollut hyvä poika. Hän oli kovin hyvin kasvatettu, sen arvostelun antoi hänestä hänen kuolemansa jälkeen taantumuksellisinkin upseeri. Hän oli hyvin kasvatettu, ehkä siksi liian kokematon ja herkkä tunnelmille.
Keskikesän aurinko paistoi heleänä Esplanaadin kadun puoleisesta ikkunasta nukkuvan vuoteeseen. Alhaalta kuului issikkarattaiden kolinaa. Ja avonaisesta ikkunasta helähti lintujen viserrystä. Tämä tuntui melkein maalaiselta. Olihan Helsinki pietarilaisten mielestä kesähuvilakaupunki. Sen oli Arkadj Petrovitsjkin kuullut sukulaisiltaan, jotka olivat viettäneet kesänsä Kaivopuistossa.
Nukkuva heräsi. Hän loi raskasmielisen katseen pitkien slaavilaisten silmäripsiensä alta vastaiseen seinään, joka oli tyhjä. Hotellihuone on aina alaston. Hän etsi kellonsa ja katsoi sitä. Se oli kahdentoista korvilla. Iltapäivällä hänen vasta tarvitsi ilmoittautua rykmentin päällikölle.
Menisikö kävelemään? Tuskinpa kannattaisi mennä, muualle kuin syömään.
Arkadj Petrovitsj ei ollut vielä vieraantunut tykistökoulun ankarasta kurista. Ollen varaton ja umpimielisempi kuin muut, oli hän ottanut hyvin vähän osaa juominkeihin loma-aikoina. Ne hän oli viettänyt Sisä-Venäjän hiljaisuudessa ja yksitoikkoisuudessa sukulaistensa maatiloilla.
Suurimman osan elämästään oli hän uhrannut lukemiseen ja urheiluun. Näin ollen hänen elämäntapansa olivat hyvin yksinkertaiset.
Hän peseytyi äkkiä, veti uuden vaaleansinisen tykistö-upseerin univormun yllensä, sitten saappaat, sitoi hopeoidun vyön vyötäisilleen ja nosti sapelinremmin olkapäilleen.