Oman maan virkamiehet vain lihoivat tässä Bobrikoffijärjestelmän mädännäisyydestä, kuin valkoiset lihavat lihamadot raadossa. Koko mailma ui kuin haisevassa lokaviemärissä. Ei uskaltanut avata suutaan huutaakseen. Silloin olisi likavesi hukuttanut ihmisen – lantaansa.

Silloin viskattiin lyhyt sähkösanoma ovesta sisään.

"Eugen Schaumann oli ampunut kenraalikuvernööri Bobrikoffin".

Ei milloinkaan ennen suurta vallankumouspäivää 17 p. maaliskuuta 1917, ole rinta noussut kunnon kansalaisella niin keveästi, kuin sinä päivänä, jolloin levisi tieto, että nuori kansalaissankari Eugen Schaumann oman henkensä hinnalla vapautti maan siitä hirviöstä, joka on sitä painostanut, kuin tuikea kuolema. Ei milloinkaan ennen ole Suomen kansa niin riemuinnut, kuin ihanan sankarin paarien ääressä. Usko vapauteen, luotto tulevaisuuteen, taistelu-into, edistyshalu levisi kuin kulovalkea uhaten taantumusta.

Ja suurlakossa syksyllä vuonna 1905 nousivat kumouksen aallot korkealle.

Vuonna 1905, eräänä kauniina heinäkuun aamuna, astui nuori venäläinen tykistöluutnantti Pietarista tulleesta rautatievaunusta Helsingin asemasillalle ja etsi silmillään kantajaa, jolle uskoisi matkalaukkunsa.

Hän näytti olevan aivan yksin. Virallisella kohteliaisuudella hän tervehti paria korkeampaa upseeria, jotka sivumennen tekivät kunniaa. Suomalainen kantaja otti hänen matkatavaransa, kuunnellen tyynenä venäläisen upseerin vilkkaita selityksiä.

Suomalainen katsoi nöyrän näköisenä, mutta peitetyllä halveksumisella hallituksen edustajaa. Ja tämä taas tunsi itsensä kuin noloksi tämän tyynen, varman katseen vaikutuksesta.

Nuori upseeri istui ajurin roskaan, kysyi venäjäksi hotellia ja ajuri läksi ajamaan poikki rautatientorin Mikonkatua ylös.

Upseeri katseli ympärilleen. Hän näki vilahdukselta Kansallisteatterin jykevän edustan harmaasta kivestä hakattuine koristeineen. Hän kiinnitti huomionsa Ateneumin puhtaisiin muotoihin. Hän vaipui mietteisiin. Tämän pienen maan pääkaupunki vaikutti häneen kunnioitusta herättävästi. Hän tunsi olevansa siistissä, sivistyneessä ympäristössä.