Sen hän havaitsi, että ruoka Suomessa oli parempaa ja halvempaa, kuin Pietarissa. Oli sekin ilahduttavaa. Hän tuli taas hyvälle päälle. Hänen slaavilainen luonteensa sisälsi niin paljon ja vaihtelevia tunnelmia. Häntä vain painosti yksinäisyys tässä iloisessa kesäisessä ympäristössä.
Orkesteri soitti kauniita, vieraita sävellyksiä. Ne olivat ehkä suomalaisia, vuoroin hivelevän suruisia, vuoroin puhtaan hilpeitä. Aistillisuutta ei niissä ollut.
Hän oli kuullut koulussa ja lukenut Novoje Vremjassa että Suomi oli Venäjän surun lapsi. Hän oli myös kuullut, että Suomella oli oma konstitutsiooni ja oma sivistys, hyvät raha-asiat ja suunnaton edistymishalu. Hän oli kuullut myös, että suomalaiset olivat hyvin viekkaita ja vaarallisia. Tyynen, tasaisen vaikutuksen tekivät ainakin suomalaiset. Naiset etupäässä olivat ylpeän ja tyttömäisen kulmikkaan näköisiä.
Arkadj Petrovitsj tilasi kahvia, sytytti paperossin ja tunsi mielensä keveäksi.
Konstitutsiooni tekee kansan tyyneksi ja järkeväksi, se aikaansaa sivistystä ja siisteyttä, järjestystä ja hyvinvointia.
Jumala paratkoon, sellaista ei nähnyt Venäjällä! Nuori luutnantti huokasi syvään ja rupesi muistelemaan venäläisten maanalaisten lentokirjasten sisältöä.
Oli häpeä, että suuri Venäjä oli niin kelvottomassa kunnossa! Millainen oli armeija! Jaappanin sodassa oli häpeällisesti hävitty. Täytyi saada duuma kokoon, parlamentaarinen hallitus kohottamaan kansan sivistystä. Mutta milloin se toteutuisi!?
Kaksi silmiinpistävästi puettua, sminkattua naista istui hieman loitompana, tähystellen Arkadj Petrovitsjia. Se nostatti suuttumuksen punan nuoren luutnantin poskille. Tuollaisetko naiset vain tähystelivät venäläisiä miehiä Suomessa?!
Iltapäivällä Arkadj Petrovitsj kulki pienellä laivalla Viaporin linnoitukseen, ilmoittautuakseen rykmenttinsä päällikölle. Ilma oli kuulakkaan kirkas. Satamassa höyrysi vaaleiksi maalattuja matkustajalaivoja. Ne olivat kuin suuret vesilinnut. Linnoituksen kirkon sininen katto ja kullatut pyörykät loistivat heleinä sinistä taivasta kohti. Elämä oli niin valoisaa, niin riemuisaa, kuin lemmen unelma.
Oikealle jäivät Kaivopuiston vihreät kummut ja sirot huvilat. Sinne häipyi iloinen Klippanin ravintola, mistä kuului veikeän operetin säveleet torviorkesterin soittamina.