– Itkisittekö?
– Itkisin, – purskahtaa Elman huulilta.
Ja nuori muukalainen kuljettaa kätensä Elman otsalle.
– Muistaisitteko minua?
– Muistaisin. Me suomalaiset naiset emme osaa teitä rakastaa, mutta me muistamme teitä aina.
Ja nuori venäläinen painaa päänsä lähelle Elmaa ja sanoo:
– Minulla ei saa olla rakastettua. En tahdo, että kukaan minua jälkeen kuolemani kiroo.
Ja Elman tulee niin ahdistava olla. Hän kohottaa kätensä nuorta upseeria kohden, kuin tahtoisi hän kuolemaa torjua ja hänen päänsä vaipuu vavisten hänen rinnalleen.
– Älkää ennenaikoja surko, – sanoo upseeri.
– Minä pelkään niin.