Mitä korkeampaan rahaporvaristoon tulee, niin Elma oli jo kotikaupungissaan oppinut halveksimaan sen pyrkimyksiä, joista päätekijä oli talonpoikain ja kansan petkutus sekä raakamainen syöminen, juominen, vaatettaminen ja sukupuolielämän irstailu. Jo iso-äiti oli ylemmän porvariston tuominnut häviöön.
Ruotsalainen sivistys Runebergineen, Topeliuksineen oli Elmasta ensin ihailtava. Tuo tietämättömän kansan pilkkaaminen oli ainoastaan sopimaton.
"Älkää vaatiko kansalta enempää, kuin mitä sille on annettu", sanoi Elma.
Tämän johdosta levisi Elmasta puheenparsi, että hän on omituinen.
Silloin Elma tapasi suomenkieliset talonpoikaisylioppilaat ja hänen elämänsä sai toisen suunnan.
Se sivistys, jonka Elma oli saanut ruotsinkielellä, oli nyt annettava suomenkieliselle kansalle.
Elma erosi ruotsalaisista ja yhtyi suomalaisiin professorien suruksi, sillä Elmasta toivottiin paljon.
Elma viskattiin näin ollen kiihkeimpään kielitaisteluun ja entisten koulutoveriensa kauhuksi hän rupesi vastustamaan ruotsalaisia, se on aatelisten ylimysmielisyyttä ja taisteli talonpoikaisylioppilaitten rintamassa.
Tulivat routavuodet jälkeen v. 1900. Elma oli ensimäisenä asevelvollisuusasiaa selvittelemässä talonpojille. Ja ihme tapahtui hänessä. Selittäessään maalaisrengeille perustuslakien tärkeyttä, hän näki suurta kylmäkiskoisuutta kuulijoissa. Ja miksi heitä ei liikuttanut perustuslaki? He eivät sitä tunteneet, he eivät olleet sitä laatineet, he eivät siitä välittäneet, sillä heillä ei ollut äänioikeutta!
Nyt Elman elämä sai sisällön!