— Sinäk' sen sitten meinaat perustaa?

— Mikäs seurojen perustaja minä olisin! Toiset miehet ne ovat, jotka niitä perustavat! Huomenna se tulee masinalla tänne…

Perjantai kääntyi mukanaan tulleihin luotseihin ja kysyi näiltä:

— Mikskäs se herra itseään oikein sanoikaan — siellä kaupungin rannassa, vähää ennen meidän lähtöä? Eikös teistä kukaan muista? Ei se maisteri ollut? Akkaroomi — vai mikä holvetti se oli? Sanokaa, jos teistä kuka muistaa!

— Sonni-inssenyöri se oli, sanoi Pekon Matti, yksi mukanaolleista luotseista, joka osasi kieliä ja milloin ei ihan paikalleen osannut, keksi nopeaan itse sopivan ja oikean sanan.

Illalla myöhemmin oli kokoontunut miehiä tavallisiin rantakäräjiin — juteltiin siitä sonni-inssenyöristä, joka oli luvannut tulla seuraavana päivänä, sunnuntai-aamuna, saareen höyrylaivalla. Hän oli nimittäin tottumaton liikkumaan merellä eikä voinut uskoa henkeään muutamien lautojen ja kankaiden, nimittäin postiveneen ja sen purjeiden huostaan. Hän oli niinkutsuttu maamies. Hän oli saanut maakunnan rikkaalta maamiesseuralta matka-apurahan, ja valtion laiva, hieno tullilaiva, oli saatu hänen kyyditsijäkseen kaukaisen meren saareen ja sieltä takaisin.

Postimies Perjantai tuli myös rantaan, vietyään ensin postilaukun asianomaiseen paikkaan, kylvettyään ja käytyään pappilassa, sillä hän oli saanut inssenyöriltä kuulutuskirjeen huomisesta Sonniseuran perustamiskokouksesta. Se kirje hänen oli vietävä omakätisesti saaren papille, jolle hänen piti lausua pari varoittavaa sanaa, ettei kuulutus missään tapauksessa jäisi lukematta ja että pappi omasta puolestaan kuulutuksen luettuaan lausuisi muutamia sanoja Sonniseuran tärkeydestä ja kehoittaisi saarelaisia mieslukuisasti saapumaan kokoukseen, joka pidetään Kirkkotarhan ulkopuolella olevalla kentällä ja epäsuotuisan sään sattuessa kunnantuvalla.

Vasta Perjantain tullessa rantaan keskustelu Sonniseurasta oikeaan vauhtiin pääsikin. Lausuttiin arveluja puoleen ja toiseen ja ahdisteltiin tuhansilla mutkikkailla kysymyksillä matkamiehiä, Perjantaita ja hänen mukanaan mantereelta palanneita luotseja, sillä hehän olivat sen inssenyörin nähneet ja hänen kanssaan jutuissa olleet ja siis jotain tiesivät ja olivat velvollisia kertomaan. Tahdottiin tietää, mitä se Sonniseura oikeastaan tarkoittaa.

— Hö! Mitä tarkoittaa! Tietysti sitä, että karjatalous (se sana oli jäänyt Perjantain mieleen) saadaan täällä kukoistamaan.

— Karjatalous!