Tuol Rio de Janeiron satamas on ilo irti joka yö — — — — —
ja monta muuta hyvää laulua, ja välillä hihkaistiin: "Eläköön 'Saarelaisten Sonniyhdistys'!"
Kajuutan luukku oli lykätty liian kuumuuden vuoksi auki, ja pitkin yötä pysähtyivät läheisen Lehmänsaaren rannalla olevat nuottamiehet kuuntelemaan, että "mitä ihmeen mökää tuolla saarelaispostiveneessä oikein pidetään!" mutta mistä he olisivat sen tietäneet! Eihän sitä joka kesä sonniyhdistyksiä perusteta saarelaisten keskuuteen! Riittää, kunhan se tapahtuu kerran tuhannessa vuodessa!
Aamulla varhain, kun aurinko nousi, nostettiin ankkuri ja jatkettiin luovimista ja päästiin kotiin, kuten sanottu, juuri saunakellojen soidessa.
Postivene oli jo luotsisillassa.
Paljon kansaa, kuten tavallista, ja paljon koiria oli kokoontunut sillalle postivenettä vastaanottamaan.
Viskatessaan postilaukkua — joka sisälsi Pappilan ja Vallesmannilan sanomalehdet ja muutamia kirjeitä — luotsisillalle julisti Perjantai kansalle, kun saapuvilla ollut luotsivanhin oli kysynyt: "No — mitäs mantereelle kuuluu?"
— Sitä vain, että huomenna se perustetaan Sonniseura tähän saareen!
— Sonniseura! Mitäs sä mies haastat?
— Niin, niin. Sonniseura — sonniseura.