— En — en koskaan — en koskaan, jos lupaat ettet ota enää!
— Minä lupaan…
— Pyyhi nyt silmäsi, äläkä itke! Äiti tulee!
Susanna pyyhki silmänsä esiliinaansa, ja kun äiti ja isoäiti tulivat tupaan, istui hän hiljaa ja tuijotti isäänsä.
Hän tahtoi nähdä, pitääkö isä sanansa!
Ja piti se!
Siitä oli Sanna hyvillään ja piti puolestaan oman lupauksensa.
Tästä tuli isälle ja tyttärelle salaisuus, josta ei äiti, joka piiskasi usein tytärtään, kun taas isä ei tehnyt sitä koskaan, saanut tietää milloinkaan.
Sitten tapahtui eräänä kesänä, kun laivaliike oli vilkkaimmillaan, että kaikki luotsit, luotsioppilaat, varaoppilaat ja itse luotsivanhinkin olivat luotsaamassa laivoja ja luotsituvan mastossa oli pallo merkkinä siitä, ettei luotsia ole saatavissa.
Silloin saivat talonpojat eli kalastajat, jotka eivät ole ruununluotseja, mennä vapaasti ohjaamaan laivoja satamiin.