Hän tiesi, ettei tuo uni ole valehdellut kertaakaan eikä kenellekään oikealle saarelaiselle.
Hän ei saanut unta silmiinsä.
Hän pelkäsi kotiväkensä puolesta.
Omatunto soimasi häntä kaikkien kuluneiden vuosien vuoksi.
Tuntui kuin jokin näkymätön voima olisi vasaroimalla vasaroinut, että jokainen edellinen vuosi olisi ollut sopivampi paluuvuosi kuin tämä.
Että vaikkei hän palannutkaan kotiin puolen vuoden kuluttua, olisi vuoden kuluttua palaaminen ollut onnellista ja kaikki olisi nyt ohi ja unohdettua ja kotisopu saavutettu — — — vielä viidenkin vuoden kuluttua, vielä kenties neljä vuotta sitten!
Hampuriin päästyään hän ei ryypännyt tippaakaan.
Hänellä oli pitkän valtamerimatkan säästöt taskussaan ja hän osti matkalipun kotiin heti maihin päästyään. — — —
Hän tuli kotiin odottamatta.
Ei kukaan osannut aavistaa hänen tuloaan.