Ensimmäinen tunti oli jo kulunut, mutta kukaan ei vieläkään ollut sanonut mitään.
Lähtiessä oli ollut ankara riita siitä, mennäänkö Viiriin vai Tervapöllöön — ukko itse määräsi, että mennään Tervapöllöön, ja toiset alistuivat, mutta ovat siitä asti murjotelleet. Jokainen miettii vain yhtä asiaa: "En sano halaistua sanaa koko tällä matkalla! Ähä — siin' on sinulle!" — Pojan vaimo, nuorin joukosta, veteli tottuneesti airontyvestään ja katseli merta, joka poreili aironvedoissa, ja ummikkaita, jotka keinuttivat haapiota. Pitkän ja kapean aironlavan takana painui vesi joka vetäisyllä alas ja jätti luisuvan kyömyn, aironlavan pituisen kiiltävän vesilieriön, jonka pinnalta punaisen auringon valo hohti kapeana viivana kuin pronssi tai kulta. Kaukana omalla suunnallaan, pitkin airoa katsellessaan, näki hän kerran — kolmas tunti oli silloin loppumassa ja neljäs alkamassa, matkan päämäärä siis lähellä — ison vesilinnun, josta hän aikoi jotakin sanoa, mutta ennätti hillitä itsensä ja surullisena ajatteli: "Onhan heillä silmät päässä niinkuin minullakin! Katselkoot itse!" Samassa katosi lintukin sumuun.
Kuului vain airojen kolke ja haapion pauhahtelu ummikkaissa, jotka tulivat vinosti sivulta ja murtuivat haapion alla aina valkeaksi ja vihertäväksi vaahdoksi harjoiltaan.
Neljäs tunti oli jo pitkällä. Matti oli jo aikoja sitten nähnyt Tervapöllön, mutta ei virkkanut mitään muille, ei edes korjannut pois kompassia, ettei herättäisi toisissa turhaa iloa.
Jussi sai jotakin vihiä isänsä kasvojen ilmeistä, vilkaisi taakseen, näki Tervapöllön olevan lähellä, sylkäisi mällin pois suustaan, lopetti soutamisen, kaivoi housuntaskustaan suutupakkaa, josta puraisi uuden mällin, ja alkoi taas soutaa.
Matti itse oli rannasta lähtiessä sytyttänyt piippunsa palamaan ja hiljakseen imeskellyt sitä pitkin matkaa väliin kylmänä ja väliin kuumana, sytytellen sitä aina noin kerran puolessa tunnissa. Nyt oli piippu ollut kylmillä jo pitkän aikaa eikä ollut totellut viime sytyttämisestä. Nähtyään poikansa ottavan uuden mällin päätti Matti täyttää piippunsa vähän niinkuin maihin tuliaisiksi. Hän veti huopausaironsa sisään ja alkoi etsiä tupakkamassia. Käsi meni ensin vasempaan housuntaskuun. Siellä olivat tulitikut, mutta ei tupakkaa. Miltei samaan aikaan oli oikea käsi mennyt housun oikeaan taskuun. Sekin oli tyhjä!
Matti alkoi hätääntyä.
Tyhjä piippu siirtyi vavahdellen suupielestä toiseen ja Matin kädet taskusta toiseen.
Verkkojen päälle oli hän jo lähdettäessä heittänyt takkinsa. Ei senkään taskuissa ollut mitään. "Voi surkeus sentään! — No täähän nyt on saatanaa, ettei pidä mistään löytyä tupakkaa!" huudahteli Matti ajatuksissaan ja koetti näyttää niin rauhalliselta kuin suinkin.
Hän lopetti etsimisen.