Hän tiesi, että Tervapöllössä on muitakin kalastajia, saahan niiltä lainata. — "Kärsiihän nyt tämän puolisen tuntia jotenkuten", ajatteli hän.
Pojaltaan ei hän nöyrtynyt pyytämään, eikä sillä muuta olisi ollutkaan kuin suutupakkaa.
Matti imi tyhjää piippua.
Saihan siitä edes tupakan makua suuhunsa ja henkeensä. Kuinka ihanilta ja aivoja selvittäviltä tuntuivatkaan tämänlaiset "kylmät savut"!
Matin vaimo Anna-Liena oli seurannut miehensä hommailua jo pitkän aikaa — oikeastaan koko ajan. Hänen suunsa pyrki nauruun, mutta hän mytisteli vastaan ja koetti pitää suutaan ivallisena.
Hän lausui:
— Nääthän tuota yhtä hullua, tuota meijän vanhaa miestä, kun imee tyhjää piippua kuin lapsi tuttia!
Vanha Anna-Liena, nuori Anna-Sovia ja Jussi rähähtivät nauramaan. Nehän olivat jokainen jo pitkän aikaa seuranneet Matin hommia ja havainneet, ettei hänellä ole tupakkaa.
Kukaan ei sanonut mitään muuta, eikä naurukaan kestänyt kauan, mutta se riitti Matille.
Hänen partainen leukansa työntyi eteenpäin, molemmat suupielet jännittyivät leijonanirvistykseen ja silmät salamoivat kapeissa raoissaan.