"Muuten laiva ottaisi hyväkseen pienimmänkin tuulen, oli se sitten vastaan tai myötä.
"Tässä laivassa ei ole ihmisiä. Uskotkos sen, Tuomas?"
"Entäpäs jos tämä on se laiva, joka kävi viime viikolla sumussa Hallikariin. Silloin oli itätuuli ja harvinaisen pieni meri. Sitten tuli länsituuli ja meri nousi ja irroitti laivan, joka sitä ennen ennätettiin hylätä. Sehän kuului olleen valkea, iso ulkolainen parkkilaiva."
"Mikä ulkolainen?" mörähti Tuomas.
"No se joka oli kiinni Hallikarissa."
"Ei sitä niin vain laivaa jätetä, kun ei ole hätää."
"Kerrankos ne ovat jättäneet! Vakuuttavat vanhan laivahylyn korkeasta summasta. Ajavat sen sitte sumussa kiinni. Hylkäävät laivan, menevät kotiinsa ja nostavat hyvät rahat, joilla ostavat uuden laivan."
"Osaavathan ne herrat metkuilla", lisäsi siihen nauraa hyrähtäen Pekon Aape.
"Sen minä vaan sanon, ettei siellä ole niin ristin sielua koko laivassa. Katsopas nyt Tuomas, mitenkä se nytkin purjehtii. Tuulta ei tosin ole tuskin nimeksikään, mutta jos siellä olisi yksikään merimies, tai edes kokkikaan, ei se purjehtisi tuolla tavalla", sanoi Anttu ja ojensi kaukoputken Tuomaalle.
"Kummaahan tämä vähän on", sanoi Tuomas, "mutta parasta lie, että soudetaan sinne ja otetaan asiasta selvä."