Messina Barcelona
Airot saivat levätä.
Puolisen tuntia miehet istuivat hiljaa ja odottivat, että jotain tapahtuisi.
Joka hetki he odottivat tumman espanjalaisen merenkulkijan ilmaantuvan kysymään, mitä miehillä on asiaa.
Mitään ei tapahtunut.
Ei kuulunut risahdustakaan.
Tuntui, kuin kaikki olisi ollut kirkasta taivasta ja äänettömässä avaruudessa tuo autio laiva ja miehet haapioineen jääneet ikuiseen paikallaan oloon.
Jostain puhalsi äkkiä vilpoisa tuulenhenkäys laivan peräpurjeeseen. Muutama reivinauha liikahti.
Mitään muuta ei tapahtunut.
Kammottava tunne täytti miesten mielet. Viimein sanoi Tuomas: