Emäntä meni hetken perästä tutkimaan asiaa. Heti hän ei uskaltanut, peläten, että tuliluikku muuten vain reistailee ja syttyy hitaasti. Paikalle tultuaan havaitsi hän kyllä ampumisen onnistuneen ja hyvin onnistuneenkin sitä myöten, että hana oli iskenyt, mutta ettei hanan alla ollut mitään sytytintä. — Perästä kyllä selvisi, ettei tuliluikussa edes ollut ruutiakaan, eikä ylimalkaan mitään.
IX.
Varikset saivat mellastaa aivan mielin määrin ja puhtaan ne tekivätkin Aapelin ja hänen emäntänsä perunamaasta. Kun Aapeli parin vuorokauden perästä illalla palasi Virosta, tapasi hän vaimonsa itkemässä ja valittamassa:
"Kaikkea sitä on Luoja viisaudessaan luonut, kun nuo variksetkin, joista ei ole kuin pelkkää pahaa."
"No, mitä nyt?"
"Mene ja katso, mikä siivo on perunamaalla, niin näet."
Ja "siivo" siellä olikin. Pari tuntia aikaisemmin oli seudun yli kulkenut ukonilma ja sen mukana rankkasade, joka oli pessyt idut puhtaiksi. Siinä ne paistoivat lumivalkeina ja puhtaina huiskin haiskin mustalla mullalla, Ainoatakaan siemenperunaa ei tuntunut olevan jälellä maassa. — Linnunpeljätinkin oli häväisty: Lakki oli päältä aivan kirjavanaan valkeita täpliä, joita myös oli siroiteltu sinne ja tänne takinkin hartioille ja hihoille.
Läävän ja tuvan ikkunoista käsin ampui Aapeli heti pari liian lähelle uskaltanutta varista. Emäntänsä sotaisista harrastuksista ei hän saanut koskaan kuulla.
Samana iltana pantiin maahan vielä uusi peruna. — Aapeli kehui sen olevan parempaa lajiakin, kuin aikaisempi. Lisäksi ryhtyi Aapeli toimenpiteisiin perunamaansa paremmaksi suojelemiseksi. Tutkittuaan ja mietittyään asiaa, selvisi hänelle, mikä vika oli tähän astisella peljättimellä. Hän näki, ettei sitä peljätä, koska sitä nähtävästi pidetään naisena. Aapeli laittoi siis aivan uuden peljättimen. Sille tuli kaksi keppiä jaloiksi, joihin vedettiin Aapelin housut. Selkärankakeppi asetettiin näiden välisiin poikkipuihin kiinni ja käsivarsipuu niin korkealle, että takin helmat jäivät tavalliselle korkeudelle. Kaikki mitat otti Aapeli itsestään. Takki ja lakki ravisteltiin ja harjattiin puhtaiksi ja asetettiin paikoilleen. Vielä veisti Aapeli laudasta tuliluikun kuvan, jonka nokesi mustaksi ja asetti pystyyn peljättimen vasenta hihaa vasten. Peljätin oli valmis, mutta aivan hyödytön, niinkuin selviää kohta.
Aapeli oli varma siitä, että kaikki oli hyvin, ja kävi emäntineen maata jo aikaiseen, välittämättä ryhtyä vahtimaan, tai edes tunniksi pariksi seuraamaan, mitä varisten maailmassa on tekeillä ja onko hänen uusi peljättimensä tehokas.