Ajoi siitä ohi jo muitakin, sekä kaksi- että nelipyöräisillä rattailla. Emäntä tarkasti visusti jokaisen ohiajavan pyöriä, että onko niillä aikomusta lähteä omille teilleen, sikäli kuin sitä ennätti tarkastaa, sillä kaikki, kuormamiehetkin, ajoivat täyttä ravia loivassa ja suorassa myötäisessä.
Ajoi siitä pyrähtäen myös auto. Se vasta antoi puheenaihetta.
"Kaikilla, kaikennäköisillä vehkeillä se vihollinen ihmistä viepi! Niinkuin tuossakin tuo punainen kiiltävä vaunu, joka ilman hevosta tuosta mennä viiletti virstan pituinen pölypilvi häntänään, kuin itse Paholainen. Kuului vain sellainen sätkytys kuin moottoriveneistä."
"Moottorithan niissä onkin", selitti Simo. "Samanlaiset kuin moottoriveneissäkin ja nehän ne niitä näitäkin vievät."
"Vai ne ne! Vai käyttävät ne kuivalla maallakin niitä moottoreita."
"Tämä oli nelipyöräinen. On niitä myös kolmipyöräisiä ja kaksipyöräisiä."
"Ja yksipyöräisiä!"
"Eikä ole yksipyöräisiä!"
"No näenhän minä omilla silmilläni, että on! Katsohan nyt tuotakin, joka mennä sätkyttää tuolla alamäkeä selkä tänne päin! Näetkö sinä sillä useamman kuin yhden pyörän allaan? En minä ainakaan! Yhden pyörän päällä pakana istuu ja ajaa kuin kuolemaa pakoon! — Jumalan onni, että se langon rattaiden pyörä putosi ja meiltä jäi matka kesken, muuten olisi jouduttu noiden alle ja kahvipuita siinä olisi tullut rattaista ja vainajia meistä."
"Ei nämä olisi ennättäneet. Tästä on vain lyhyt matka tienhaaraan ja ei kait nuo siellä syrjäteillä reistaile noilla konepyörillään…"