Ja jos särkisikin tuon pienimmän, niin olisiko se nyt mikä rikos? Sanoisin, että se oli jo särkynyt tullessaan…
Tai viskaisin tyhjän astian mereen ja ilmoittaisin aamulla päällysmiehelle vain yhden astian!
Ei helkkarissa!
Ei jumalanviljaa saa hukkaan kaataa. Päivä se on huomennakin!
Hän otti pienemmän astian ja vieritti sen kauas toisesta, rantalepikkoon piiloon, nauttiakseen siitä tänä yönä ja säilyttääkseen lopun vieraan varaksi ja jouluksi, lääkkeeksi ja juhlajuomaksi.
Saatuaan astian sopivaan paikkaan käänsi hän sen pystyyn, löi kivellä pohjan auki ja maistoi.
"Hyi saakeli, merivettä!! Ja mitä muuta tähän lieneekään pantu sekaan! Hyi itseänne kuitenkin, mitä panette ihmisten juotavaksi!"
Sika-Hemma syleksi ja syleksi.
Vihoissaan potkaisi hän kumoon astian, jonka sisällys lorisi kivien rakoon ja sieltä mereen, josta se kotoisin olikin.
Oltuaan pois tulen äärestä olivat Sika-Hemman silmät tottuneet pimeään ja nostettuaan katseensa merelle näki hän kaukana luoteessa "Valaskalan" täysissä purjeissa. Sillä aikaa kun Sika-Hemma oli kolistellut ja hommaillut astiansa kanssa, oli "Valaskala" nostanut purjeensa ja ankkurinsa ja kiiti nyt kohti Suomen rannikkosaaristoa, jossa sopi purkaa kuormansa: parasta saksanviinaa ja riianpalsamia.