"Miksen minä sinua tuntisi niinkuin muitakin, vaikka olenkin näin huono."
"Jaa'a. Huono sinä näyt olevan. Kyllä sen nyt näkee, ettei ole enää lähtö kaukana."
"Istuhan, niin jutellaan vähän."
Vieras istui, mutta ei siitä juttelemisesta sen enempää tullutkaan.
Illalla kutsui Itta poikansa vaimoineen luokseen.
"Jos hakis vaikka papin, kun ei tässä muutakaan apua näy olevan", sanoi hän. "Ehkä ennen aamua sattuu tulemaan jo vaikka se lähtö."
Papin tultua oli Itta paljon virkeämpi kuin tunti aikaisemmin.
Potilaan ja papin välillä syntyi keskustelu, jossa selvesi, että Itta olisi kyllä halukas pääsemään osalliseksi pelastuksesta ja valmis tunnustamaan syntinsäkin, mutta halusi ensin tietää, ovatko ne kaikki tunnustettavat.
Pappi: Kaikki, kaikki, rakas veljeni.
Itta: Olisko ne yksitellen, kukin erikseen mainittavat, vai meneekö ne summassa?