Pappi: Kyllä ne erikseen olisivat kaikki mainittavat.
Itta: Mutta se on aivan mahdotonta. En minä jaksa niitä kaikkia luetellakaan, ja hitto niitä kaikkia muistaakaan. Eiköhän tästä päästäisi molemmin puolin helpommalla, jos pantaisiin vain summassa?
Pappi: Jos syntinen tuntee syvää katumusta, annetaan anteeksi sillä tavalla, mitä Israel Heikinpoika nyt tarkoittaa, vain ne synnit, jotka ovat tulleet tehdyksi tietämättä ja tuntematta, onko syntiä tehtykään.
Itta: No, antaa niiden sitten mennä. Mutta mitenkäs me nyt sitten oikein selvittäisiin niistä toisista.
Pappi: Eihän niitäkään nyt teko teolta tarvitse eikä voikaan luetella. Ainoastaan ne, jotka erikoisesti tuntoa vaivaavat…
Itta: Jos järjestettäisiin sillä tavalla, niinkuin minä nyt meinaan, niin taidettaisiin päästä kaikkein pikimmin selväksi koko tästä hommasta. Pannaan nyt ne erilaiset synnit hyvästi erilleen toisistaan, jottei synny sekaannusta ja jottei mikään laji unohdu, ja katsellaan ja päätetään sitten kustakin erikseen. — Otetaan nyt aluksi tuohon yksi pussillinen syntejä ja sopii pussin kupeeseen kirjoittaa niille nimeksi vaikka: 'Silmäin pyyntö ja lihan himo'. — Tuohon kerääntyy kokonaista kaksi vanhanaikaista tynnyrinsäkillistä eri-ikäisiä syntejä, ja kirjoitetaan niihin vaikka 'Petoksia kaupoissa, lain ja oikeuden varjolla'. — Tuohon kolme samanlaista säkillistä 'Laivarikkorosvouksia'. Sitten tulee pari kontillista 'Tunnottoman purjehduksen kautta menetettyjä merimiehiä Pohjanmerellä entisinä aikoina'. — Tai ei sitä 'entisinä aikoina' ole tarvis kirjoittaa, sillä kaikkihan nämä ovat entisiltä ajoilta. — Ja mitäs sitä vielä olisi? — Niin. Tuossa on yksi sylen suuruinen herne, joka tuntuu raskaalta, kuin olisi sillä kymmenen lyijynpainoa, ja uhkaa se vieriä ylitseni. Sen kupeeseen kirjoitetaan: 'Pilkanteko hautajaisissa' — jos sitä saakaan anteeksi. — Sitten tulee kokonainen laivan kuorma, jonka laatu on laivapapereihin merkitty: 'Syysöinä sikahumalaan juotettuja loistonhoitajia ja sammutettuja loistoja' — sitä tavaraa ei taidetakaan missään tullata — — — etenkin — jos otetaan — lukuun — se väenpaljous — mikä meni harhaan johdettujen laivojen mukana… Kyllä kai pastori otti ehtoollisvehkeet mukaansa — — Ajattelin, että jos tässä ennen aamua lähtö tulee, niin tekee kaikki jo illalla selväksi, ettei tarvitse keskellä yötä kutsua pastoria. Mistä lienee koko tauti tullutkin! Koko elämäni olen ollut terve. — — — Tämän vanhan ihmisen ruumis ei tainnut sietää sitä, kun tulivat ne viinat niin tiukalle. — Sanotaanhan veneistä, että mikä tervalla on tehty, se tervattomana mätänee, ja taitaa se olla tämän ihmisenkin laita sillä lailla, että mikä on viinalla tehty, se viinattomana mätänee…
Olihan toki. Olihan pastorilla kaikki mukana, mitä mukaan ottaa pitääkin kuolevan luo lähdettäessä.
Tiesihän toki vanha, kokenut valkopartainen pastori ottaa ehtoollisvehkeet mukaansa, ja tehtyään Italle vielä muutamia kysymyksiä tutustuakseen hänen sieluntilaansa ja tultuaan vakuutetuksi, ettei Italta sovi eikä voi sakramenttia kieltää, ja lausuttuaan Italle vielä erinäisiä soveliaita kehoitus- ja varoitussanoja rukoili hän Itan kanssa, antoi hänen lukea synnintunnustuksensa ja antoi hänelle ehtoollisen ja siunasi häntä.
Viiniä otti Itta aikamoisen kulauksen ja lausui, pudistaen päätään:
"Kylläpä — kylläpä on käynyt huonoksi tuo ehtoollisviinikin nykyään. Aivan sitä parhainta tavaraa se oli ainakin siihen aikaan, kun minä olin kirkonisäntänä…"