Mikko säpsähti.
Itta huusi toistamiseen.
Mikko meni isänsä puheille.
"Mitä sinä puhuit papin kanssa?"
"Mitä nyt puhuttiin… Yhtä ja toista…"
"Sano suoraan, missä on se ruumiskirstu!"
"Mikä ruumiskirstu?"
"Älä kieräile! Tuo paikalla se ruumiskirstu tänne! Sinä käärme! Kyllä minä kuulin, mitenkä matelit papin edessä! Tuntoa muka vaivaa vielä! — Tuo kirstu tänne ja paikalla! Ymmärrätkö sinä — älä niskoittele, vaan tee mitä käsken — heti!"
Kirstu kumahteli ovenpieliin ja kohta se oli Mikon ja Amalian kantamana laskettu Itan kamarin permannolle.
Itta oli sillä välin vääntäytynyt vuoteeseensa istumaan.