Se ryyppi sitä sitten koko vuoden. Ja vähänhän se olisi muuten ollutkin, mutta meillä oli aina muitakin liiketoimia hänen kanssaan.
Oltiin tavallisesti Narvissa yö ja sitten lähdettiin Koivistolle tai Humaljoelle tai Säkkijärvelle tai Vironlahdelle. Kun tullimiehet etsivät meitä Koiviston ja Humaljoen puolelta, oltiin me Säkkijärven ja Vironlahden puolella, ja niin edespäin.
Siellä oli nuottamiehiä Suomenlahden itäosan jäillä joka puolella. Nuotta-apajilla oli hevosmiehiä kalanostossa. Ne läksivät illan suussa ajamaan maihin päin, ja mitäs muuta kuin me mukaan. Oli siinä kuormaa kuorman perässä toinen jos toinenkin. Meilläkin tavallisesti oli kaloja päällimmäisenä, jäätyneitä haileja.
Kun alettiin nousta maihin Koivistolla, ajoi sieltä vastaan vanha laivanpäämies, ukko Hannula, joka tiesi, missä on vilppi, ja hänen kanssaan ajettiin sitten paikkaan, jossa sopi keventää rekeä.
Paluumatkalla poikettiin taas Narviin ja ostettiin Narvin ukolta liinaöljyä kuorma mieheen. Sitä poltettiin loistoilla siihen aikaan, kun ei vielä ollut tätä nykyistä lamppuöljyä. Hänen kannata myydä sitä halvasta. Eihän se hänelle itselleen mitään maksanut. Säästi sitä enemmän loiston poltossa. Eihän sen meitäkään varten tarvinnut sytyttää kuin pari kynttilää torniin.
Liinaöljy me myytiin hyvällä hinnalla Viipuriin…
Kas kun eivät kyselleet ja tutkineet, mistä te sitä tuotte.
Kyllä ne kyselivätkin, mutta me sanottiin, että tuodaan sitä kotoa ja että se on laivarikkotavaraa, ja jos eivät usko niin kutsukoot koko saarikunnan pappineen ja pippineen todistamaan ja vannomaan.
Tuotiin sitä välistä kotiinkin. Siitä sai keittämällä hyvää vernissaa. Sillä nämä talot maalatut ovat, niin monta kuin heitä onkin.
* * * * *