— No kuinka pitkä se nuupi on?
— Jaa! — Kun ei kanttori tiedä, mikä on lasi ja mikä loki ja mikä lokiliina, ynnä muuta, ja vielä vähemmän kuinka pitkä on yksi miili, niin täytyy minun sanoa, että jos tähän mereen tehtäisiin maantie ja sen vieressä kulkisi laiva tunnissa kymmenen kilometripylvään väliä, niin olisi se suunnilleen samaa kuin jos sanottaisiin laivalla olevan kuuden nuupin vauhti. Tämä tässä taitaa tehdä näin laineettomassa vedessä yhdeksän nuuppia.
— Siis viisitoista kilometriä! Sitä en usko! Ei yhtään päälle kymmenen, siis kuuden nuupin.
— Jaa — se on se ja sama mitä kanttori uskoo ja mitä ei usko. Se ei meinaa kerrassa mitään, kun kanttori ei ole ymmärtäväinen mies, vaan maamies, jolle ei maksa vaivaa puhua.
— Minä lyön vaikka vetoa siitä, että tämä ei kulje enempää kuin kymmenen kilometriä tunnissa. — Kun osaisi tuon perämiehen kieltä, niin kysyisi siltä. Kyllä kai se tietää.
Vaikka laiva oli saksalainen, palveli sillä ummikkoenglantilainen perämies ja samoin ummikkoenglantilainen kokki.
Matti vilkastui miltei entiselleen kuultuaan toisen mainitsevan jotakin puuttuvasta kielitaidostaan.
— Jaa, että kun osaisi kieltä? No sitä kyllä osataan ja kyllä näissä paikoissa saa selväksi minkä asian hyvänsä, kun vain kieltä osaa!
— No, kysyhän koetteeksi, mitä tuo tuumaa laivan kulusta!
Matti sylkäisi yli kaiteen mereen, rykäisi pari kertaa, kääntyi perämieheen päin ja kysyi kovalla äänellä ja suomalaisesti korostaen: