Silloin minä huusin Pinta-Pekolle: "Katsos, nyt ne lyövät jo kahdella piiskalla. Se on sen; merkki, että kohta on hevosesta loppu. Hyvä tulee!!"
Tuskin minä olin saanut sen sanotuksi, kun tullimiesten hevonen seisahtui, pani etujalkansa suorina kuin tulitikut viistoon eteen päin tönkkään ja luimisti korviaan, eikä tikahtanut paikaltaan, tekivät miehet sille mitä hyvänsä.
Silloin minä otin putelin turkintaskustani, heilutin sitä ylhäällä ilmassa ja huusin: "Tulkaa ryypyille, tullimiehet!"
Perästäpäin olivat tullimiehet mantereella nauraneet, että takaa-ajettavat heiluttivat heille viinaputelia ja huusivat pakanat vielä, että: "Tulkaa ryypyille, tullimiehet!"
Jaa'a, ne ajat ovat olleet ja menneet.
Tullimiehet tekivät tehtävänsä, mikä heille kuului, ja me tehtiin se mikä meille kuului.
Silloinhan maailmassa kaikki onkin niinkuin ollakin pitää, kun jokainen tekee tehtävänsä, papit omat tehtävänsä, lukkarit, suntiot, suutarit ja räätälit ja kaikki muut, kukin oman tehtävänsä.
Silloin on maailmassa järjestys ja hyvä olla jokaisella ja kukaan ei voi sanoa, että me olisimme tehneet tehtävämme huonommin kuin muut.
Siellä ne ovat nyt miehet niinkuin hevosetkin, eikä niin hyviä hevosia enää maailmaan synnykään.
Ei piru vie synnykään!