Pitkin ensimmäistä yötä ja sitä seuraavaa päivää oli otettu maalle laivan irtaimistoa ja turskia, päivällä yksinomaan turskia.
Ilta oli jo pitkällä.
Suuria nuotioita oli sytytetty rannalle laivankappaleista, jotka olivat tammea ja paloivat hyvin.
Naiset keittivät teetä nuotioilla. Lapset söivät leipää ja silakkaa ja paistettuja perunoita.
Alhaalla rannassa vilkkui kymmeniä lyhtyjä, jotka kiireesti liikkuivat edestakaisin. Laiva oli ruvennut ankarassa aallokossa hajoamaan ja miehet raastoivat sen kappaleita maalle. Päivällä oli jo tullut maalle kyllä "puun roinaa", mutta ne olivat laivan yläosista, jotka olivat kyllä tammea, jopa tukkiakin, mutta niiden mukana tulevat pultit olivat vain halpaa galvanoitua rautaa, "jonka päälle ei viitti kattoakaan". Jokainen tiesi, että tammilaivan jaloimmat osat ovat vesirajan alapuolella.
Siellä on vaskea. Vaskea!
Jo päivällä tuli maalle laivan irtoköli ja sen mukana pitkiä, miehen käsivarren paksuisia vaskipultteja.
"Sanoinhan minä, että tammilaiva on tehty vaskella alta", hihkaisi Liiva-Simo, joka onnistui ensin näkemään irtokölin ja löi siihen ensiksi keksillään. Omine voimineen ei hän sitä kuitenkaan saanut maalle. Toisia hyökkäsi apuun ja jaolle. Sahoilla ja kirveillä paloiteltiin köli ja pultit irroitettiin ja sitten riideltiin niistä koko päivä. Nyt ne toistaiseksi kuitenkin olivat Liiva-Simon teltissä.
Laivan purjeista, köysistä ja purjepuista oli rannalle päivän kuluessa muodostunut kokonainen kylä telttejä. Niissä säilytettiin kaikki parempi laivarikkotavara, lokit, köydet, purjeet, vaskipultit ja muu. Turskat kasattiin kallioille — niitä ei kukaan varastanut.
Maalle tulleista kajuutan seinistä ja katosta ja osaksi purjeista muodostettiin tullimiehille erikoinen loistomaja. Sen edessä paloi huolellisesti hoidettu rovio. Laivarikkomiehet tämän tekivät jo päivällä yhteisvoimin. "Onhan sääli ja surku nähdä herrojen (niin kunnioitti hän nyt tullimiehiä!) seisovan täällä tuulessa ja vilussa ja sateessa, johonka vain meikäläiset ovat tottuneet", oli Liiva-Simo sanonut, sillä hänpä se esittikin, että laitettaisiin "herroille vähän tuulen ja sateen suojaa, kun niidenkin täytyy kerran täällä olla". Laivasta maalle onnellisesti tulleet juomatavarat korjattiin kaikki visusti talteen herrojen telttiin. Kuinkas muuten! Tullimiehethän ne kuitenkin aina viinoja etsivätkin, ja nyt ei salattu ainoatakaan pulloa. Ei ainoatakaan! Kaikissa telteissä paloi lyhdyt, mutta "herrojen teltissä" neljä. Siellä tullimiehet ryyppäsivät viskiä ja lauloivat: