Erään pystyyn käännetyn tyhjän tynnyrin ääressä istui vahtimestari kirjoittamassa huutoja muistiin. Päällysmies itse seisoi toisen tynnyrin ääressä, jonka pohjaan hän kuokallaan rummutti huutoja.
Oli jolla parhaillaan menossa viimeisenä huutona.
"Hyvä jolla! Ensiluokkainen! Hyvässä maalissa. Vettäpitävä! Kuuluu olevan mahonkinen! (Naurua). Paljonko tarjotaan?! No miehet! Teissä ei liene kylliksi rikasta miestä tämänlaisen hienon jollan herraksi, vai mikä on kurkkuunne mennyt! Paljonko tarjotaan? Paljonko tarjotaan?!"
Kukaan ei tarjoa mitään.
Liiva-Simo kallistaa jollaa ja tarkastelee kuin näkisi sen ensi kerran.
"Paljonko tarjotaan! Paljonko tarjotaan!"
"Markka ja viisikymmentä!" hymähti Liiva-Simo ja potkaisi jollaa.
"Markka viisikymmentä, ensimmäinen huuto, markka viisikymmentä, ensimmäinen, markka viisikymmentä, ensimmäinen — — markka viisikymmentä, toinen — markka viisikymmentä — —" laklatti kurikkamies vauhtiin päästyään.
Sillä aikaa pisteli Liiva-Simo puukollaan jollaa sieltä täältä. Välistä upposi puukko päätään myöten.
"Lisätkää! Lisätkää! Markka viisikymmentä, toinen, markk — —"