Varovasti hän kaiversi muutamien laitanaulojen kannoista pois maalia sen verran, että metalli juuri paljastui.
Vaskea!
Vaskea oli kuin olikin joka naula!
"Olisi tuon pakanan puu vähänkään kovempaa, niin en möisi ensinkään", sanoi Simo itselleen.
Kului viikko ja pari.
Meriliike oli alkanut.
Simonkin jahti jo oli lähtenyt. Vanha mies antoi poikansa ja vävynsä mennä Viroon. Itse hän erinäisistä syistä ei uskaltanut sinne mennä.
Tuli ensimmäinen hirveä kevätmyrsky, joka raivosi lounaasta ja lännestä kaksi vuorokautta. Kolmannen vuorokauden lopulla purjehti maan suojaan, kylän eteen virolainen kaksimastoinen kaljaasi ja kävi ankkuriin sekä nosti hätälipun.
Tullimiehet sousivat laivalle.
"En minä ole pyytänyt tullia", ärähti laivan päämies ja viittasi peukalollaan perämastoon.